Vuokkiniemen Kylätalon 7-vuotisjuhla pidettiin šajekuussa

Oma Mua lehdessä 11.11.2015 ollut vuokkiniemeläisen Maikki Spicinan kirjoittama artikkeli on julkaistu näillä sivuilla jutun kirjoittajan  luvalla (SH)

valentina

Juhlašša piettih Leipä-kilpailu, kumpaseh ošallistu viisi emäntyä. Kuvašša Kylätalon johtaja Valentina Dmitrijeva leikkuau vašta paissettuja leipijä. Kuva : Maikki Spicina, ”Oma Mua”

Kiukua – talon emäntä

Kiukuašta ta šyyšpruasniekoista kerrottih Vuokkiniemen Kylätalon 7-vuotisjuhlašša, kumpani piettih šajekuun viimesenä päivanä.

Rahvaš šanotah, jotta talo ilmain kiukuata on elämätöin. Ta niin še onki! Kiukua on aina ollun tärkeimpänä talon ošana. Eri aikoina kiukua ta šen ulkomuoto on ollun erimoisena, vain kaikičči kiukua on pitän pirtin lämpimänä, perehen kylläsenä, on antan šuojan kuin vanhukšilla niin ni lapšilla. Vaikie on kuvitella, mitein kylmäššä Karjalašša vois kiukuatta pärjätä. Šuuri kiukua oli pirtin šyväimenä. Tavallah še oli lämpimänä koko päivän. Šiinä paissettih huomenekšella leivotut leivät, šavipatasissa kypšennettih keittoja. Kiukua pirtissä on lämmittäjä, keittäjä, paistaja,  valottaja, makuupaikka ta šen lisäkši pakanallisen ušon mukah vieläi taikapaikka. Pakanallisen ušon aikana rahvaš ušottih tulen voimah ta piettih kiukuata parentajana ta liäkiččijänä. Kiukuan avulla parennettih monie tautija.

Šuuren karjalaisen perehen kaikki jäšenet tykättih venyö lämpimällä kiukualla, ka etuoikeuš oli annettu lapšilla ta vanhukšilla. Monella kanšalla on tapana kiittyä kiukuata ta järještyä Kiukuan pruasniekkua šen kunnivokši.

Perintehien šailyttämini

Tänä šykyšynä Vuokkiniemeššäki enšimmäistä kertua oli vietetty Kiukua – talon emäntä -juhla. Šen järještäjänä oli Koštamukšen kulttuurimusejokeškuš ta šen alaošašto – Vuokkiniemen Kylätalo. Vierašta Koštamukšešta, Vuokkiniemeštä ta Petroskoista keräyty Kylätalon šuurešša šalissa, kumpani oli kaunehešti korissettu ta muissutti karjalaista pirttie. – Tänäpiänä meijän tapuamini on omissettu kantatuattojen tavoilla ta elämällä. Jotta vanhat perintehet ei kavottais, niitä pitäy tutkie ta šäilyttyä. Karjalaini muinaisaika on täyši hyvyttä, ta še on nykyjäh hyvin tärkietä. Leipä ta šuola kučutah rauhah ta kotiliesin lämpöh, alotti pruasniekan šen Emäntä (Valentina Pčelova). – Kiukua on talon tärkein oša, jatko juhlan toini ohjuaja – Kotihaltija (Kristina). – Konša pihalla paukkau pakkani, on niin hyvä istuo kiukuan vierellä ta kertuo taikastarinoja.

Parahat leivan paistajat

Kiukuan istorija keštäy jo monta vuosituhannehta. Vet še kuin lämmittäy pirttie, niin ni valmistau ruokua, kuin kuivattau vuatteita, niin ni pešöy, kuin liäkiččöy, niin ni paistau leipijä. Pruasniekkapäivänä Vuokkiniemen viisi emäntyä – Tatjana Stepanova, Valentina Stepanova, L’udmila Kirillova, Jelena Kirillova ta L’udmila Perttunen – nouštih hyvin aikaseh ta pantih taikina. Naiset paissettih omissa kiukaissa makeita leipijä, kumpasien rešeptit šäilytäh perehissä polvešta polveh, ta ošallissuttih Leipä-kilpailuh. Šiitä Kiukua – talon emäntä -juhlašša kaikki vierahat šuatih maissella verekšie ta vielä lämpimie leipijä, kumpaset oltih ihan erimoisie, ka kaikki hyvänmakusie. Ihmiset herkuteltih ta šiitä annettih oma iäni šiitä leiväštä, kumpani miellytti eniten. Arvoštelijat lašettih kaikki iänet ta ilmotettih Leipäkilpailun tulokšet. Niijen mukah voittajakši piäsi Valentina Stepanova, kumpani šaiki kunnivolahjan.

Vuokkiniemen kylä vuottau vierahie

Kiukua – talon emäntä –juhlašša oli äijän lauluja, tanššija, leikkijä, arvautukšie. Aikuhiset ta lapšet šuatih tietyä kiukuan roolista karjalaisien elämäššä, mimmosie kiukaita on, mistä niitä luajitah, mimmosie osie niissä on. Pruasniekan kulttuuriohjelma oli monipuolini. Vierahat šuatih kuulla kuin paikallisien Marttojen ta Kataja– folklorikollektiivin lauluja, niin ni ihailla Koštamukšen lapšien musiikkikoulun tanššikollektiivin tanššija ta Otraduška-folklorikollektiivin esityštä. Otraduškan nuoret artistat laulettih, tanššittih ta vielä i kerrottih keräytynehillä šyyšpruasniekoista ta mukavašta Kärpäsien hautajaiset -tavašta.  Šen lisäkši juhlašša esiinnyttih Vuokkiniemen koululaiset ta päiväkojin kašvatit ta Koštamukšen tatari-baškirijen Fir’uza-šeuran piälikkö Il’fanija Nafigina. Tavan mukah kaikki pruasniekat, kumpaset vietetäh Vuokkiniemen Kylätalošša, loputah Anatoli Serkon ta Anatoli Ivanovin Vuokkiniemen kylä -laululla, kumpaista lauletah kaikki yheššä. Laulu kertou pieneštä, ka kaunehešta karjalaisešta kyläštä, kumpaseh aina himottau myöštyö. Toivottavašti Vuokkiniemi eläy vielä monta vuosišatua ta vielä monta kertua kuččuu omih mukavih pruasniekkoih.

Maikki Spicina

Oma Mua lehden voi tilatata omaan sähköpostiin osoitteesta omamua@mail.ru

Advertisements

Avainsanat:,

%d bloggers like this: