Vienalaisia sukuja

logo2Tällä sivulla on vienalaisia sukuja lueteltuna eri kirja lähteistä kerättynä.
Keräyksen on suorittanut Pauli Laukkanen. Lisäyksiä arkistolähdeaineistosta joihinkin sukuihin tehnyt Sari Heimonen, Denis Kuzmin ja Ritva Rajander-Juusti, nämä tiedot on kursivoituna ja sinisellä

Suuri osa nyt tällä sivustolla olevasta sukutiedosta pohjautuu perimätietoon,  joka usein on elänyt suullisessa muodossa. Sen tähden varsinainen sukujen tutkiminen todellisten arkisto- ym. lähteiden avulla on oleellinen osa sukututkimusta.

Vuokkiniemen sukuja eri aikoina arkistolähteiden perusteella

Vuonna 1678 Vuokkiniemeen oli kirjattu seuraavat suvut:

  • Remsujev
  • Kakkirev
  • Tortshejev (2 perhettä)
  • Mishkujev
  • Garmuev
  • Filippov
  • Artjujev
  • Lavrojev
  • Lipkin
  • Mishkojev
  • Lanijev – talo oli autiona ja hän kadonnut tietymättömiin v. 1671/72
  • Korgujev

Vuoden 1762-63 Vuokkiniemen asukkaat löydät KSS:n Sampo tietokannan aineistoista Klikkaa tästä.

Vuonna 1866 Vuokkiniemessä asui seuraavien sukujen jäseniä. Lähde Vuoden 1866 talousluettelo Arkangelin arkisto

  • Remsujev
  • Kondratjev
  • Bogdanov
  • Mittojev
  • Mikkojev
  • Andronov
  • Danilov
  • Pavlov
  • Kirillov
  • Lipkin
  • Garmujev
  • Rettijev
  • Matvejev
  • Denisov
  • Titov
  • Loginov
  • Vazarajev
  • Torvinen
  • Prohorov
  • Feodorov
  • Semenov

Arkistolähteissä,  joita on allaoleviin sukuja koskeviin esittelyihinkin on käytetty esim. vuoden 1762-63 veroreviisiota (esim. Pöllä), ei esiinny mitään sukunimiä henkilöille. Kts ylempänä linkki translitteroituun veroreviisioon.  Joten mikäli näin suvun yhteydessä mainitaan, pitää asiaa suhtautua varauksella. Vuoden 1679 verokirjoissa on sukunimet osalla väestä.

Vuonna 1890 Vuokkiniemessä asui yhteensä 700 henkeä. Suvut olivat:

  • Andronov 8 h
  • Denisov 49
  • Feodorov 2 h
  • Garmujev 28
  • Kirillov 50 h
  • Kondratjev 33 h
  • Lipkin 30 henkeä
  • Loginov 24 h
  • Matfejev 19 h
  • Melentjev 1 h
  • Mikkojev 15 h
  • Mittojev 21 h
  • Remsujev 234 h
  • Rettijev 103 h
  • Semenov 5 h
  • Titov 26 h
  • Torvijev 12 h
  • Vazarajev 39 h

Lähde: M.Pöllä – GAAO f29 op29 jed.hr 564 l.361-1

Arkistolähteissä,  joita on allaoleviin sukuja koskeviin esittelyihinkin on käytetty esim. vuoden 1762-63 veroreviisiota (esim. Pöllä), ei esiinny mitään sukunimiä henkilöille. Kts ylempänä linkki translitteroituun veroreviisioon.  Joten mikäli näin suvun yhteydessä mainitaan, pitää asiaa suhtautua varauksella. Vuoden 1679 verokirjoissa on sukunimet osalla väestä.

Vienalaisia sukuja keskittyen Kontokin/Kostamuksen ja Vuokkiniemen alueelle

AHONEN, AGOEV. Ahosen suvun edustajia mainitaan ensimmäisen kerran Latvajärvellä 1762 (1769). Lähde: Pöllä 1995. Savokarjalainen nimi Ahonen esiintyy Kainuussa (Melalahti) jo 1573 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Suvun nimi vanhoissa asiakirjoissa Agoev tai Aggejev. Nimi todennäköisesti syntynyt Aggei miehen nimestä. Ahosen suvun kanta-isä on todennäköisesti Vuokkiniemellä 1763 asunut Mihail Markov sn. 1715.  Hänen Pimen niminen poikansa muutti ennen v. 1782 Latvajärvelle ja hänestä alkoi Latvajärven Ahosten suku. Lähde: Sari Heimonen

Ahonen, Agoev – Sukua on ollut myös Vuonnisessa, jossa 1866 isäntäluettelossa mainitaan yksi Agoev-perhe, jonka isäntänä on Timofei Vasiljev Agoev. Suku lienee siirtynyt sinne Latvajärveltä. Lähde: Ritva Rajander-Juusti

Latvajärven Ahosen sukua KSS:n Sampo tietokannassa

AHTONEN Ahtoset elivät Kontokin kunnan Tetriniemellä ja Sappovaaralla (viral. sukunimi Bogdanov). Ehkä myös Akonlahdella. Ahtonen oli epävirallinen suvun nimi, kun taas Bogdanov – virallinen sukunimi asiakirjoissa. Bogdanovin perheessä säilyneen perimätiedon mukaan heidän varhaisin tiedossa oleva esi-isä oli Juakko-niminen. Hän oli paimen ja kun hän tuli kylään (Tetriniemi Akonlahti), siinä oli vain kolme taloa. Bogdanovin suku Tetriniemestä oli alunperin Nurmeksesta (Suomen suku 1928, 1). Kontokin kunnan Munankilahden Ahtoset olivat Kuhmon Rimmiltä. Lähde. Denis Kuzmin

Ahtosen sukua tuli Suomussalmen Vuokista ensin Kuhmon Lentualle ja sitten Vartiukseen noin 1700-1800 luvun vaihteessa asiakirjalähteiden perusteella. Anna Yrjänäntytär Ahtonen s. 1771 Kuhmo, pojasta Eskil Feodorovista s. 1798 alkaa Vartiuksen (Rimmin) Ahtosten suku. Eskill kastettiin äidin sukunimelle Ahtonen. Eskillin poika oli Julian sn. 1829 ja hän oli aikoinaan Gallen-Kallelan mallina Väinämöiseksi. Julian asui  Rimmillä 1875 ensin torpparina ja sitten talollisena vuodesta 1880 alkaen häntä kutsuttiin Rimmin Uljaskaksi. Tiedot löytyvät Kuhmon rk 1772-79, 1787-93, 1794-1800,  Kuhmon kastettujen luettelosta 1791-1813, Suomussalmen rk  1824-33, 1834-42, Oulun läänin hk 1825 sekä hk 1900 sekä Vaasan ort.srk rk 1900 s. 206  Lähde: Sari Heimonen

Ahtosen sukua KSS:n Sampo tietokannassa (huom. Kauro (Gavrilov) nimi Uljaskan isäksi on virheellistä tietoa, papin kirjaamisvirhe Vartiuksen rk:ssa vuodelta 1900  SH)

ANDRONOV. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kylässä yksi ruokakunta Andronov-nimisiä henkilöitä (2 perhettä, 7 henkeä). Lähde: Toivonen 2002.

Vuokkiniemessä asui v. 1763 Andron Stepanov s.n. 1727, joka voisi aivan hyvin olla Vuokkiniemen Andronov sukun kanta-isä. Lähde: Sari Heimonen

ANTIPIN. Nimi on johdettu ortodoksisesta ristimänimestä Antip ja saattaa viitata karjalaiseen alkuperään. Nimi on kirjattu Vuonnisessa jo 1679. Lähde: Pöllä 1995.

Antipin sukua asui Pirttilahdessa 1900. Vuonnisesta ei löydy vuoden 1678 reviisiosta Antipeja. Kts myös OllikainenPirttilahden Antipin suku on muuttanut Vuonnisesta ensin Keynäsjärvelle v. 1753 ja sieltä Pirttilahteen. Heidän alkuperäinen sukunimi ei ole toistaiseksi varmuudella selvinnyt. Vuoden 1782 veroreviisiossa kerrotaan,  että Pirttilahti oli tuolloin uusi kylä ja sinne muutti tuolloin useita eri sukuja Vuokkiniemestäja Keynäsjärvestä. Lähde: Sari Heimonen

Pirttilahden Antipin sukua KSS:n Sampo tietokannassa

BOGDANOV. Bogdanov nimisiä on paljon ympäri Vienan Karjalaa (myös koko Venäjää).  Kaikki kuitenkaan eivät ole saman kanta-isän jälkeläisiä. Kun lapsen vanhemmat olivat vihitty Vienan Karjalaisin menoin – joka oli aivan yhtä pätevä kuin kirkollinenkin vihkimys. Pappien silmissä se ei kuitenkaan näin ollut ja vienalaisen vihkimisen avioliitosta syntyneet lapset merkittiin aina merkinnällä ”Nezakonnorozdennii rebjenok” = syntynyt avioliiton ulkopuolella, vaikka vanhemmat olivatkin yhdessä ja elivät avioliitossa. Kun lapsia ei kastettu kirkollisesti, he olivat kirkon silmissä lehtolapsia (jalkalapsia), ja heidän sukunimekseen kirjattiin usein Bogdanov eli ’Jumalan antama’.  Tietenkään kaikki Bogdanov nimiset eivät ole syntyneet avioliiton ulkopuolella, vaan joku kanta-isä on saattanut jo varhaisessa vaiheessa saada Bogdanov lisänimen edellä mainituista syistä. Lisäksi lapsi saattoi saada asiakirjoihin äidinsä sukunimen. Lähde: Sari Heimosen tekemät tutkimukset

Bogdanov sukua KSS:n Sampo tietokannassa

DANILOV. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä yksi Danilov-niminen perhe, yht. 5 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

Danilovienkin sukuni on voinut alkaa Daniil nimisestä kanta-isästä. Tällaisia henkilöitä löytyy Repolan pogostan veroreviisiosta v. 1763 Vuokkiniemestä Daniil Gavrilov sn. 1758 sekä Daniil Andronov sn. 1748. Vuonna 1866 talousluettelon mukaan Vuokkiniemessä asui Danilov Ignat Grigorjev. Lähde: Sari Heimonen

DENISOV. Tollonjoella asui 1800- ja 1900-luvuilla suku Tenessejeff eli Tenesseinen. Nimelle löytyy vastineita Viipurin Karjalasta, jossa 1546 – 66 asui eräs Matti Tenessin. Muistitiedon pohjalta ja erillisten sukunimien levintää tarkastelemalla Vuokkiniemen, Uhtuan ja Kontokin kunnissa 1800-luvun jälkipuoliskolla asuneista suvuista kolmentoista (joista yksi Tenesseinen) voidaan osoittaa saapuneen Suomen Karjalasta.

Suvun tunnetuin jäsen lienee Tollonjoen Tenesseini Kauro. Tämä ”Tollon Kauro” oli 1872 veneenrakentaja, ”mahtava mies”, jonka repertoaari ei ollut laaja, mutta hallittu. Hän lauloi Väinämöisen polvenhaavan, Kilpalaulannan ja Lemminkäisen virren, joka on yleisvuokkiniemeläinen Oluenkeitto-episodeineen, varoituksineen, mutta muuttuu loppua kohden niukkailmeiseksi. Tollon Kauron veljentytär Hoto Kontratjev oli myös laulaja. Väinö Kaukonen merkitsi häneltä 1940-luvulla muistiin kymmenkunta muinaisrunoa, häärunoja, loitsuja ja arvoituksia. Hoton runot eivät ollut täydellisia, mutta hyvin eheitä ja monipiirteisiä. Hän taisi esim. Kilpalaulantaa, Aino-runoa, Väinämöisen polven haavaa, kertauslauluja, loruja yms.

Vuoden 1850 väestönlaskentatietojen mukaan Vuokkiniemen 50 ruokakunnassa tai talossa asui 460 henkilöä. Näistä oli Denisoveja 40 henkeä, jakaantuen 4 ruokakuntaan, 9 perheeseen.

Vuokkiniemen alueen Denisovit lienevät olleet samoja Tenesseissiä, sillä eri sukuhaarat käyttivät nimiä Denisov, Tenisov ja Tenesseinen. 1900-luvun Denisovien sukutarinan mukaan tuli heidän esi-isänsä Keski-Venäjältä Uhtuan kautta Suur-Vuokkiniemelle. Olkoon esi-isä sitten alun perin karjalainen tai venäläinen, on kanta-isä ollut ristimänimeltään Denis, Tenessi. Lähteet: Härkönen 1920, Niemi 1921, Pöllä 1995, Saloheimo 1933, Toivonen 2002, Karjalan laulajat 1968, Denisovin suku.

Vuokkiniemen ja Tollonjoen Denisov suku on saanut sukunimensä Denis Grigorjev nimisestä kanta-isästä, joka syntyi Vuokkiniemellä n. 1700 ja kuoli 1760, joten tuskin Vuokkiniemen Denisovit olisivat sukua esim Viipurin karjalassa asuneille Tenesineille. Repolan pogostan veroreviisiosta v. 1763 Vuokkiniemestä löytyy  em. Denis Grigorjev, jolla perhettä. Hänen poikansa on vuonna 1782 nimellä Ivan Denisov ja jälkeläiset ovat kirjattu v. 1834.-50 revisioon Denisoveiksi kuten v. 1900 ja 1910 Vuokkiniemen rippikirjaan. Denisin isä Grigorij Vasiljev oli sn. 1681 ja asui Vuokkiniemessä jo vuonna 1726. Vuokkiniemen Denisoveista on olemassa Y-DNA testi ja DNA testissä on lähimmät mätsit Leppävirran Markkaset ja Varpaisjärven Väisäset. Näyttäisi siltä, että suvun kaukainen lähtöalue on Suomen Savo. Lähde: Sari Heimonen

DOBRYN. Dobrynin suvusta on perimätietona hyvin paljon harhaan johtavaa informaatiota. Suomesta he eivät kuitenkaan todistettavasti ole arkistolähteiden mukaan. Suvun kanta-isä Pimen Feodotov tuli Luvajärveltä Nilmalahteen 1782 tienoilla ja hänen jälkeläisensä on myöhemmin sukunimellä Dobrin. Tuolloin Nilmalahdessa asui vain kaksi sukua Zamatajev ja Dobryn.  Lähde: Sari Heimonen – vuoden 1782 veroreviisio Nilmalahdesta.

Rudolf Toivosen kirjoitus Zamatajev suvusta jossa mainitaan myös Dobrin suvun oikea kanta-isä. KSS:n Sampo tietokannassa.

FEDOROV. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä yksi Fedorov- niminen perhe, yht. 3 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

FILIPOFF, FILIPOV

Mölkkö oli eritoten Filipovien kotikylää, näiden Filipovien alkuperäinen sukunimi oli Torvinen, mutta 1900 luvun rippikirjoissa sukunimenä on Filipov, kantaisästään Filip Averkiev Torvijevista sn. 1763 Jyvälahti. Mölkkö sai siis ensiasukkaansa Jyvälahdesta. Lähde: Sari Heimonen

Filippov sukua KSS:n Sampo tietokannassa

GAGARIN sukua esiintyy Latvajärvellä 1900 luvulla. Denis Kuzminin mukaan myös Tollonjoella asui Gagarineja, joiden epävirallinen sukunimi oli Kuikkanen. Latvajärven Gagarin suku on osoittautunut olevan alkuperäiseltä sukunimeltään Lesonen, sillä nimi Gagarin on tullut heille Kuikkalahdesta, joka on paikannimi Latvajärvessä. Ivan Dorofejev Lesosen sn. 1752 jälkeläiset kirjattiin v. 1900 rippikirjoihin sukunimellä Gagarin. Itse Ivania kutsuttiin nimellä Kuikka-Iivana. Lähde: Sari Heimonen

GARMUJEV, HARMONEN, HARMUNEN, HARMUJEV, KARMUJEFF, LAHELMA. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä kaksi ruokakuntaa Garmujev-nimisiä henkilöitä, jakaantuen 4 perheeseen, yht. 17 henkilöä. Vuonna 1679 Vuokkinemellä asuneiden kolmen Garmuevin veljeksen sukunimi on palautettavissa muotoon Harmonen. 1870-luvun Vuokkiniemen kolmanneksi suurin suku Harmoset olivat ilmeisesti Garmuevien perillisiä. Ville Lahelma (joka kirjasessaan veljestään, edesmenneestä KSS:n puheenjohtajasta Aleksi Lahelmasta kirjoitti nimen muodossa Harmujev; sukulaismies käytti muotoa Karmujeff) on kertonut, etta hänen isänsä Yrjö Lahelma (synt. Vuokkiniemella 1800-luvun lopulla, ortodoksisissa kirkonkirjoissa nimi venäläisittäin Jegor Garmujev) muisti sukunsa muuttaneen aikoinaan Vuokkiniemelle Pohjois-Savosta, Iisalmen seutuvilta. Suvun lähtöpaikkakunnan nimi oli ollut Harmaalanranta ja sukunimi Harmunen. Vuonna 1562 eräs Harmaisen ruokakunta asui Tavinsalmen hallintopitäjän Savilahden neljänneskunnassa, johon Iisalmi kuului, mutta ei mainita enää 1694 Savon henkikirjoissa Kuopion ja Iisalmen pitäjissä. Sen sijaan 1570-luvulla nimi ilmestyy Kainuuseen. Yksi Kainuussa asuneista kolmesta ruokakunnasta näyttää muuttaneen Vienaan ennen 1679. Lähde: Pöllä 1995, Virtaranta 1978. Savokarjalaisnimisiä Harmaisia asui Kainuussa (Säräisniemi) 1580- 1671. Lähde: Läntinen 1994.

Vuokkiniemessä v. 1678 asui kolme veljestä Ivan, Nikifor ja Yushko Stepanov Garmujevit. He saattaisivat olla Garmujev suvun kanta-isiä. Lähde: Sari Heimonen

Pirttilahden Garmujev sukua KSS:n Sampo tietokannassa

GALAKTIONOV suku esiintyy eniten Ponkalahdessa. Suku on alkuaan Vuonnisesta Kieleväisiä, ja Tihon Ivanov Kieleväisen pojasta Galaktion Tihanovista sn. 1755 alkoi Ponkalahden Galaktionov suku. Ponkalahden Gavrilov suku on myös samaa Kieleväisen sukua.  Lähde:  Sari Heimonen

Ponkalahden Galaktionov sukua KSS:n Sampo tietokannassa

GAVRILOV sukua esiintyy v. 1890 rippikirjassa Ponkalahdessa 10 henkilöä. Suku on saanut alkunsa Gavrill Tihanov Kieleväisestä sn. 1754, Galaktion Tihanovin veljestä. Suku alkuaan Vuonnisesta. Sukunimen muotona myös Haurinen.  Lähde: Sari Heimonen

HAURINEN. Nimi Haurinen on kirjattu Lonkassa 1859. Lähde: Pöllä 1995.

HOMANEN. Nimi on merkitty Vuonnisessa 1679 ja on johdettu karjalaisesta ristimänimestä Homa (ven. Foma). Lähde: Pöllä 1995.

Homanen sukunimeä, eikä edes Homa eli Foma nimistä mistä esiinny Vuonnisessa vuoden 1678-79 verokirjoissa. Selkeä virhe aiemmassa tiedossa. Lähde Sari Heimonen

Homanen-nimi Vuonnisessa on tod.näk. kirjattu Ohvo Homanpoika Malisen patronyymistä eikä kyseessä ole sukunimi, sillä ko. sukunimeä ei ole esiintynyt Vuonnisessa. Homa=Foma. Lähde: Ritva Rajander-Juusti

HUOVINEN. Suomen puolen vienalaisessa kylässä Kuivajärvellä. Kanta-isä Tomenttei Sikow, joka muutti nimensä Lari Huoviseksi. Hän oli piekloi joka saapui ensin Hietajärvelle Suikujärveltä. Toarie ja Lari Huovisen sukuseura.  Vaimo Darja (Toarie) Lesonen, Venehjärveltä.  Tomenttei nimi voisi olla venäläisissä arkistolähteissä muodossa Dementeij ja Sikow nimi voisi mahdollisest olla Tsigoev.  Suikujärven veroreviisiossa v. 1762/63 ei löydy tähän viittaavaa henkilöä. Tsigoev sukua on kuitenkin hyvin varhain Vienan alueella.  Lähde: Sari Heimonen

Huovisen sukua KSS.n Sampo tietokannassa

HUTTUNEN, HUTTULA, GUTTUJEV. Huttusia asui Venehjärvellä jo 1762 mennessä. Lähde: Pöllä 1995. Kivijärven kylässä siihen aikaan (siis Kivijärven Marttisen ensi elämisen aikaan) oli Huttulan suku, joita oli useita perhekuntia, mut jo nyt kokonaan sukupuuttoon kuollut. Lähde: S. Vuoristo 1992.

En itse ole törmännyt Huttunen sukunimeen vuoden 1762 tai 1782 veroreviisiokirjossa Venehjärven kylän osalta. Ylipäätään noissa asiakirjoissa ei ole suku-, tai lisänimiä. Vuonna 1782 ja 1811 Venehjärvellä asuivat Tabalijev ja Lesosen suvut, 1811 lisäksi Bogdanov, ei muita. Kostamuksesta v. 1678 löytyy  Guttojev  suku, joka voisi olla Huttusia. Sari Heimonen.

HÄMÄLÄINEN, BOGDANOV. Kivijärvellä 1762 (1718) kirjattu Hämäläinen- eli Bogdanov (Bogdanoff) -suku on 1894 tallennetun perimätiedon mukaan tullut Suomesta. Hämäläinen on niin yleinen nimi, että alkuperää tuskin saa selvitettyä. Venäläinen nimi ”Bogdanov” tarkoittaa ”Jumalan antama” mahdollisesti merkityksessä ”lehtolapsi”. Uhtualla oli myös suku Bogdanov/Teppinen, kirjattu 1679. Lähde: Pöllä 1995. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylällä 2 Bogdanov-nimistä perhettä, yhteensä 6 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

Tässä Kivijärvi on nimenomaan Kiihtehenjärvi Akonlahdessa. Siellä he esiintyvät ainoastaan Bogdanov nimisinä. Sari Heimonen

IIVANAINEN, IVANOV. Nimi on merkitty Latvajärvellä 1762 (1679). Lähde: Pöllä 1995.

Latvajärvellä Perttusen suku esiintyy Ivanov nimellä vanhoissa metrikoissa ja veroreviisioissa. Arhippa Perttunen oli Arhip Ivanov. Varsinainen sukunimi tämä ei siis ole, vaan heidän sukunimensä oli Pertujev. Lähde: Sari Heimonen

Myös Ponkalahdessa 1900 luvulla asunut Ivanov suku on  Kieleväisten sukua, kantaisä Ivan Tihanov Kieleväinen, josta sukunimeksi Ivanov. v. 1866 talousluettelossa Ponkalahdessa asui Filip Artemejev Ivanov, tämän isä Artemeij on Ivan Tihanov Kieleväisen poika. Tihon Ivanov muutti Vuonnisesta Ponkalahteen.  Lähde Sari Heimonen

IVANOFF, IVANOV. Nimi on merkitty Pirttilahdessa 1786. Lähde: Pöllä 1995.

Ivanoveja asui 1900 luvun alussa myös Ponkalahdessa. Nimi jäänyt kanta-isä Ivanan nimestä suvun käyttöön. Sari Heimonen

KAKKIREV vuoden 1678 veroreviisiossa Vuokkiniemessä asui Petr Pavlov Kakkirev. Sukua ilmeisesti muutti Juukaan Suomen puolelle, nimittäin siellä asui 1700 loppupuolella Juho Kackinen s.n 1770. Lähde: Sari Heimonen

KALLIO, KALLIEV, KALLIOFF, KALLIJEFF, KALO. Pirttilahdessa merkittiin valvontaluetteloon 1762 alkaen nimet Kalliof, Kallijeff ja Kalo. Okku Kallio, n. 1833- 1929, kertoi pojantyttärelle Iro Kalliolle, että lappalaisten lähdettyä Pirttilahdesta, tulivat Kaliset, kaksi veljestä, joista toinen eli kylässä, ”kylä-Kalini” ja toinen Taipaleessa, ”Taipaleen Kalini”. Pirttilahden Kallioista käytettiin asiakirjoissa sukunimenomaisesti 1800- ja 1900-luvulla myös nimeä Smötky (korkonimi, ”smötkistely” = laiskottelu).

Suvussa oli tunnettuja tietäjiä. Maineikkain oli ehkä ”Smötkyn Riiko”, Riiko Kallio (Suomen puolella tunnettu myös nimellä Risto Tapionkaski), n. 1860- 1942, myös Vienan viimeiseksi mieslaulajaksi sanottu. Riiko Kalliosta on perusteellinen artikkeli Karjalan Heimo -lehdessä, no. 1-2/1999. Lähteet: Pöllä 1995, Virtaranta 1978.

Kallion suvun kanta-isä on Nikifor Kalini sn. 1731. Asui jo Vuokkiniemessä 1745, vuoden 1763 veroreviision mukaan. Hänen kuoltuaan lapset ja leski muuttivat Pirttilahteen 1782 veroreviision mukaan, joka oli uudiskylä. Nikifor Kalinin vaimo oli Ksenja Iljina Zamatajeva.  Kts. myös Rudolf Toivosen Zamatajev suku. Lähde: Sari Heimonen

Kallion sukua KSS:n Sampo tietokannassa

Kallijev sukua KSS:n Sampo tietokannassa

KARHU, KARHUNEN, MIŠKUJEV, MIŠKOJEV, KARGOJEV. Karhu ja Karhunen ovat laajasti levinneitä vanhoja nimiä, joiden lähtöpaikka lienee mahdoton selvittää. Latvajärven asukkaat tiesivät 1839 kertoa, että Karhun suku oli saapunut 4-6 polvea aikaisemmin Hämeen Orivedeltä, 1859 että lähtöpaikka oli Muhos. Vuokkiniemellä oli jo 1679 mennessä nimet Miškujev ja Miškojev, jotka todennäköisesti oli johdettu venäjäjänkielisen karhu -sanan hyväilynimesta ”miška”. Latvajärvellä esiintyi samana vuonna nimi Kargojev, joka on palautettavissa muotoon Karhunen. Lähde: Pöllä 1995. Karjalaispohjalainen nimi Karhu esiintyy Kainuussa 1563 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Kargojev niminen suku asui Latvajärvellä v. 1678. Muhoksella ja Laitasaaressa on asunut Karhu sukua hyvin kauan. Vuokkiniemessä 1678 asui Miskojev. Sari Heimonen  http://www.laitasaari.fi/taloja/karhu-no-7/

Karhusen sukua KSS:n Sampo tietokannassa

KARJALAINEN. Nimi on merkitty Lonkassa 1859. Lähde: Pöllä 1995.

Lonkassa esiintyvät nimellä Bogdanov, ei nimellä Karjalainen. Muuttivat Lonkasta Vuonniseen, jossa asuivat ainakin v. 1866 Bogdanov nimellä. Kts. Bogdanov. Karelskoy eli Karjalainen sukua on asunut Jyskyjärvellä jo 1500 luvulta lähtien.  Lähde. Sari Heimonen.

KARPOV Karpov suku on saanut sukunimensä Karp nimisestä miehestä. Vuoden 1763 veroreviisiossa Nikita Karpov ja veljensä Feodor Karpov asuivat Jyvälahdessa, jonne olivat muuttaneet Keynäsjärveltä. Nikitan muutto näkyy Keynäsjärven kohdalla samaisessa reviisiossa. Myöhemmin samaa Karpovin sukua asui R. Toivosen tutkimusten mukaan Kenttijärvellä. Lähde. Sari Heimonen

Karpov sukua Kenttijärvellä KSS:n Sampo tietokannassa 

KETTUNEN. Nimi on merkitty Kettusten kotikylässä Tšenassa 1786; siellä oli 1833 vain 4 taloa. Lähde: Pöllä 1995. Savokarjalainen nimi Kettunen esiintyy Kainuussa 1555 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Vuoden 1678 veroreviision mukaan Vuonnisessa asui Minki Kettujev, jonka sanotaan kuolleen. Akonlahdessa erään Bogdanov suvun epävirallinen sukunimi oli 1800 luvulla Kettunen.  Lähde: Sari Heimonen

Kettunen on venäläisessä muodossa Semenov. Tsenan ja Keynäsjärven alueella suku alkaa Semjonista, s. n. 1725 Keynäsjärvessä (Lähde Rudolf Toivonen),Kts. Semenov. Lähde: Ritva Rajander-Juusti

KIELEVÄINEN, KELEVAJEV, KELEVAJEFF. Vuonnisen kylässä merkittiin asuvan Kieleväisiä 1679. Myöhemmin siellä asui mm. karhunmestästäjinä tunnetut Makari, Ontro, Jaakko ja Tarassie K. Saman kylän Seppä-Timo kertoi 1911 Ilmari Kiannolle, että tämä viimeinen, joka silloin jo oli muuttanut Korpijärvelle, oli kaatanut nelisenkymmentä karhua. Lähde: Kansi 1989.

Vuonnisen v. 1678 veroreviisiossa on Kelulujev, todennäköisesti siis Kelevajev. Kieleväiset eivät ole samaa sukua kuin Suomen Kuusamossa asuneet lappalaiset Kielo/Kieli suvun jäsenet, eivätkä myöskään liity kuusamolaiseen Kelan sukuun. Lähde: Sari Heimonen

Kieleväinen sukua KSS:n Sampo tietokannassa

KIRKELÄ. Nimi on merkitty Lapukassa 1793. Lähde: Pöllä 1995.

Todennäköisesti tämäkin nimi on lisänimi, ei oikea sukunimi. Lapukassa asui ainakin Karhusia, Lesosia ja Lipkineitä 1700-1800 luvuilla. Kirkelän lisänimen saaneet todennäköisesti kuuluivat johonkin näihin sukuhin alkuaan.  Lähde: Sari Heimonen

KOLLIJEFF. Vuonna 1917 Vuokkiniemeltä mainitaan sukunimi Kollijeff. Nimelle löytyy vastine Pielisjärveltä, josta on vuonna 1637 kirjattu Jusko Kollijev. Lähde: Pöllä 1995.

KONTRATJEW, KONDRATJEFF, KONDRATJEV. Nimi on merkitty Vuokkiniemen alueelta 1679. Se on ortodoksisen ristimä- tai sukunimen murteellinen muunnelma. Lähde: Pöllä 1995. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä yksi ruokakunta Kondratjev-nimisiä henkilöitä, jakaantuen 2 perheeseen, yht. 8 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

Kondratjev suku on myöskin saanut sukunimensä kanta-isästä Kondrateij. Hän on sn. 1747 ja isänsä oli Petr Ivanov, joka näkyy vuoden 1763 veroreviisiossa Vuokkiniemessä. Kts. myös Rudolf Toivosen artikkeli: Oliko Mehvo Kondratjev venäläinen?  

Kondratjev sukua KSS:n Sampo tietokannassa

KORKOJEFF, KORKONEN, GORKOJEV. Nimi on merkitty Vuonnisessa 1679. Vuonna 1736 Kajaanin läänin kruununvouti Mathias Castrén lähetti Pohjanmaan maaherralle kirjeen, jossa hän syytti Vuokkiniemen pitäjän talonpoikia Kainuun puolella sijaitsevien kaskimaiden käytöstä. Syytettyjen joukossa olivat mm. Petri Korkonen ja Jacob Korkonen. Boreniuksen 1870-luvulla tallentaman suvun muistitiedon mukaan olivat Korkoset ”vanhoa Lappie tänne jeänehie”. Muistitieto suvun lappalaisuudesta lienee kuitenkin virheellinen, sillä nimelle löytyy vastineita Käkisalmen Karjalasta ja Savosta. Suistamolta mainitaan vuonna 1618 Hodari Korkonen ja Liperistä 1648 Hendrich Kårkanen; Maaningalta tiedetään paenneen Venäjälle vuonna 1629 Niilo Korkonen. Lähde: Pöllä 1995. Ilmari Kianto tapasi 1911 Vuonnisessa Soava Korkojeffin, jonka sukunimen hän käänsi Korhoseksi. Lähde: Kansi 1989.

Gorkojevin kolme veljestä asui Vuonnisessa v. 1678 ja lisäksi Vuokkiniemessä asui Grishki Korguev. Lähde: Sari Heimonen

Korkkosen sukua KSS:n Sampo tietokannassa

KOSSOLA, KOSSINEN, KOSSIEV, KOSSIJEFF. Nimi on merkitty Vuonnisissa 1679. Kossoloista (Niemellä nimi esiintyy muodossa Kossinen) sanottiin 1800-luvulla, että he olisivat ”vanhoa Veneähtä”. Lähde: Pöllä 1995.

KRANTTI. Nimi on merkitty Vuokkiniemen alueella jo 1679. Sukunimen alussa oleva kaksoiskonsonantti on vienalaismurteille vieras ilmiö. Sukunimen taustalla voi olla yläsatakuntalainen rakennusta tarkoittava sana, varsinais- suomalainen/ etelä- pohjalainen kiukaan holvia tarkoittava sana, mutta kaikkein todennäköisemmin korkonimi, ”kranttu” eli ”keikari”. Muita korkonimia, jotka merkittiin väestönlaskennoissa sukuniminä olivat esim. ökkö, näppy, kurtta ja smötky. Lähde: Pöllä 1995.

Maiju Keynään haastattelussa kerrotaan, että vuokkiniemeläistä Hiski Remsujevia kutsuttiin Krantti Kiriläksi. Grantti nimeen en ole törmännyt Vuokkiniemessä 1678 veroreviisiossa. Krantti on liikanimi. Pöllä kirjoittaa kirjassa Tuulen jäljillä no 77-78 s. 38, että Krantti nimi on tallennettu kyläläisiltä. Todennäköisesti siis Krantti lisänimen saaneet ovat alkuaan Remsujeveja. Lähde Sari Heimonen

KURIKKAINEN. Nimi esiintyy Vuonnisissa 1679.

Vuonnisen sukujen tutkija Ritva Rajander-Juusti ei ole törmännyt virallisissa arkistolähteissä Kurikkainen nimeen Vuonnisessa. 

KURKINEN suku mainitaan Muhoksen kirkonkirjassa 1723, jolloin Laitasaaren Tihisen talossa Juho Paahominpoika Kurkisen sanotaan olevan renki ja tulleen sinne Vuokkiniemestä. Vuokkiniemen veroreviisiosta 1763 löytyy Ipat Pahomiev, joka todennäköisesti Juhon eli Ivanin veli. Vuonna 1782 Vuokkiniemessä asui Miron Ipatov, joka oli todennäköisesti myös Kurkisia, edellisen Ipatin poika. Ilmeisesti Kurkinen sukunimi ”sammui” ja kirjurit kirjasivat tälle suvulle jonkin patronyymisen sukunimen. Ivan eli Juho Pahomiev Kurkisen poika myöskin oli Juho ja hän muutti Laitasaaren Putaalan talosta Ilomantsin Koireteelle v. 1773. Kurkisia asui myös 1780 luvulla Oulangan kunnassa. Voi olla, että kaikki Kurkiset eivät kuitenkaan olen saman kanta-isän jälkeläisiä.  Lähde: Sari Heimonen

KYYRÖNEN, KIRILLOV. Sukutarinan mukaan olivat Kyyröset Kuhmosta. Vuokkiniemeläissuvusta on selvitetty sukupolvet n. 1680/90-luvulle, ja sen mukaan ensimmäinen kirjoihin viety miespuolinen henkilö oli Vasili (s. noin 1685-90). Hänellä oli poika Kirill Vasiljev (synt. n. 1705/1709 – k. 1776, pso. Avdotja Ivanova, eli ”Iivanan Outi” Jyvöälahesta, k. 1772). Kirillinin poika oli Fedor Kirillov ja Fedorin poika Petr Fedorov Kirillov (s, 1790). Tässä vaiheessa Kirillov-nimi näyttää vakiintuneen patronyyminä sukunimeksi. Lähde: Virtaranta 1978, Rudolf Toivosen antamien tietojen perusteella Kai Paajaste 2003. Nimi Kyyrönen on merkitty Vuokkiniemellä jo 1679. Nimen vastineitä esiintyy Länsi- Kannaksella jo 1500- luvulla ja eräs Climo Teppananpoika Kyronen asui 1618 Pielisjärvellä. Lähde: Pöllä 1995. Näiden varhaismerkintöjen yhteys yllä olevaan sukuselvitykseen jää varmistamatta.Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä 2 ruokakuntaa Kiriloveja, jakautuen 7 perheeseen, yht. 28 henkilöä. Lähde: Toivonen 2002. Kts. myös Vasarajev.

Vuoden 1678  verokirjasta ei löydy Vasarajev tai Kirillov suvun kanta-isäksi sopivaa Vasilia Vuokkiniemestä, joten hänen on täytynyt syntyä reviisioiden teon jälkeen, kuten on arvioitu sn. 1685. Eikä myöskään sukunimeä Kirillov tai Vasarajev. Sen sijaan Kirillovien kanta-isä Kirill Vasiljev sn. 1695 löytyy Repolan pogostan veroreviisiosta 1763 Vuokkiniemestä. Lähde. Sari Heimonen/Denis Kuzmin

Kyyrösen sukua KSS:n Sampo tietokannassa

LÄYKKYNEN, LAUKKANEN, LJAVKUJEV. Laukkaset asuivat Kontokin Läykkylässä, ”Yläreävyssä”, josta nimi haarautui eri kyliin. Lähde: Virtaranta 1978. ”Laukka”-nimi on johdos keskiajan suosituimmasta pyhimyksestä, Laurentiuksesta. Lähde: Mikkonen-Paikkala 2000. Savokarjalainen nimi Laukkanen esiintyi Kainuussa 1580. Lähde: Läntinen 1994.

Ljavkujeveja ei mainita v. 1678/69 Kontokin asukkaissa, kuten ei myöskään Kostamuksessa. Sukunimen muoto Karjalassa Ljavkujev eli Läykkynen. Todennäköisesti suku on lähtöisin Piismalahdesta. Lähde Sari Heimonen

Kontokin Laukkasen sukua KSS:n Sampo tietokannassa

Kontokin Ljavkuljev sukua KSS:n Sampo tietokannassa

LAURONEN, LAVROJEV. Vuokkiniemellä jo 1679 asuneet Lauroset (Lavrojev) ovat saattaneet tulla Pohjois-Karjalasta (Ilomantsi, Suojärvi, Tohmajärvi, Tuupovaara), Pohjois-Pohjanmaalta, Sortavalasta tai Kurkijoelta, missä kaikkialla nimi jo varhain esiintyy. Lähde: Pöllä 1995.

Vuokkiniemen 1678-79 Lavrojevit olivat populi Timofeij Antipin sekä hänen poikansa Prokopij. Sukunimi Lavrojev on siis miehen nimestä Laurentij. Ei voi sanoa lähtöaluetta tarkalleen. Kaikki Lavrojevit eivät ole isälinjaisesti tämän vuoksi samaa sukua.  Lähde: Sari Heimonen

LEHTONEN. Nimi on merkitty Vuonnisissa 1679. Lähde: Pöllä 1995. (Sama kuin Lettijev?)

Lettijev/Lettijeff-suvusta on käytetty Vuonnisessa myös muotoja Lettinen, Lettini, Lehtonen (mm. Anni Lehtonen) sekä Lehtinen. Kts Lettijev. Lähde: Ritva Rajander-Juusti

LESONEN, LEZHEV, LESOJEV, LESOJEFF. Venehjärvi oli tyypillinen sukukylä: suurin osa asukkaista oli Lesosia, loput Lipkineitä. Kylä oli Vienan vanhoillisimpia. Sieltä löytyivät kuuluimmat metsämiehet kontiovirsineen ja nimekkäimmät tietäjät. Taikausko juurittui hitaimmin Venehjärveltä ja sen vanha rukoushuone oli muistinkantamista ajoista ollut Pyhälle Miikkulalle toimitettavan pässiuhrin näyttämönä. Vuonna 1905 enin osa kylän 254 asukkaasta oli Lesosia.

Monet tunnetuimmista runonlaulajista ja tietäjistä olivat Lesosia. Jo 1829 kävi Utsjoen kirkkoherra Jakob Fellman Vuokkiniemessä. Päiväkirjassaan hän innostuneesti kuvasi runolaulun runsautta Vienan Karjalassa. Hän oli ilmeisesti tavannut Vuokkiniemessä venehjärveläisen Vasilius Lesosen.

Lönnrotilla oli seitsemännen matkansa alussa seuranaan ylioppilas J. F. Cajan, joka syystalvella 1836 palaili yksin Suomeen Venehjärven kautta. Cajan keräsi melkoisesti runoja löytämättä yhtään poikkeuksellista taitajaa, mutta yhden, tulevia enteilevän poikkeuksen Cajan kuitenkin teki: pienen 8-lehtisen vihkon takakanteen on tehty merkintä ”Outokka i Venehjärvi”. Nimi kuuluu ilmeisesti venehjärveläiselle tietäjälle Outokka Lesoselle (Evdokim Trifonov Lezhev) . Hänen luonaan kerrotaan käyneen avunhakijoita laajalta alueelta, toisaalta hän myös itse kulki ”tietohusmatkoilla” saaden niistä hiukan tuloja. Outokka taisi ilmeisesti paljon loitsuja. Hänelle ne olivat kuitenkin sekä työväline että ammattisalaisuus eikä häin suostunut luovuttamaan ainoatakaan Cajanin muistikirjaan. Väinämöisen tuomiorunon katkelma on ainoa hänen perinteensä tallennus.

Venehjärveläinen Hökkä-Petri (Miitrein Petri Lesoni eli Petr Dmitrejev Lezhev) tuli Boreniuksen laulattamaksi 1871, jolloin hänellä jo oli huomattavasti ikää. Petri harrasti sivutöikseen karhunkaatoa, kävi ”otson ovilla”. Hän oli myös kova huuhdanraataja ja piti talonsa maanviljelyksen hyvässä kunnossa: Asu Petrillä oli vanhan kansan raatajan arkipuku: paita, takki ja housut kotikutoista, tuohilötöt jalassa; pyhäpuku samaa kangasta, mutta värjättyä sekä nahkakengät jalassa. Luonteeltaan hän oli kiivas ja kooltaan iso, komea mies. Hän lauloi omalaatuisen pitkän runon, jossa Vipusessa käynti, Venepuun etsintä sekä Sammon ryöstö ketjuuntuvat draamalliseksi kokonaisuudeksi. Borenius kertautti runon 1877 ja totesi sen säilyneen lähes muuttumattomana, samoin Lemminkäisen virren. Runot sekä osaamansa kaksi loitsua Petri oli oppinut isältään, joka oli ollut hyva tietäjä. Toinen Boreniuksen tapaama venehjärveläinen oli Onuhrie Lesoni (Anufrij Evdokimov Lezhev), Cajanin laulattaman Outokka-tietäjän poika. Onuhriekaan ei ilmaissut taitamiaan loitsuja, vain lyhyehkö Tulen synty on saatu kirjatuksi häneltä. Sen sijaan hän on esittänyt eräitä kertovia runoja. Onuhrien veli oli Oksentei Lesoni (Askenteij Evdokimov Lezhev), veljensä tavoin jo vanha mies ja kiivasluontoinen. Oksentei oli innokas metsämies: ampui kymmenkunta peuraa talvessa. Lisäksi hän tapasi käydä Suomen puolella lampaannahan muokannassa ja turkinompelussa. Oksentei ei suostunut luovuttamaan varastoistaan enempää kuin yhden loitsun. Veljessarjan kolmas jäsen oli Matti Lesonen (Matfeij Evdokimov Lezhev), ”kiivasluontoinen hänkin, mutta vailla suurempia loitsijan kykyjä”.

Boreniuksen ryhmän jäsen A. Berner tapasi 1872 Venehjärvellä käydessään useita Lesosia. Loasari Lesoni  (Lazar Antipov Lezhev) oli Njäppy-Ontipan (Antip Ivanov Lezhev) poika ja isänsä tavoin taitava metsästäjä. Loasari oli erityisesti karhunkaataja, mutta myös väsymätön kalastaja, joka taisi runoja ja loitsuja kotitarpeiksi. Bernerille hän esitti kolmen loitsun lisäksi komean runoyhdistelmän. Hoto Lesoni (Feodosja Lavrentjeva Lezhev), ”Lauren Hoto” eli ”Sokea Hoto”, joka valmisti monenlaisia käsitöitä ja piti ajoittain pienti kauppaa, esitti Bernerille vain katkelman Aino-runoa, johon liitttyi jakso Vedenkantaja-Annin runoa. 17 vuotta myöhemmin Hoto lauloi Karjalaiselle (kts. alla) Kilpalaulannan, Kojosenpojan kosinnan sekä Laivaretken ja Kanteleensynnyn. Hoton Kilpalaulanta on vastoin muita venehjärveläisesityksiä itsenäinen draama, jonka loppu on oudon kiihkeä: kuultuaan kihlaamansa Annin hirttäytymisestä ”Väinämöini, kun tuli niin heittäyty Kurimon kulkkuh, ta šiellä on, lienöykö pereä, niin vanhat sanottih”. Molempien kerääjien papereista löytyy myös Hoton häärunoja ja loitsuja. Hänen esittämänsä on myös ainoa Vuokkiniemen runoalueelta saatu Ison härän runo. Runonsa Hoto oppi äidiltään Lukki Iivanantytär Remsuselta (Glikerja Ivanova Remsujeva).

I.K. Inhan ja K. Karjalaisen vuoro käydä Venehjärvellä tuli 1894. Seuraavat Venehjärvellä kävijät olivat I. Inha ja K. Karjalainen vuonna 1894. Heidän paikallisena apurinaan oli Varahvontta Lesoni (Feropotij Terentejev Lezhev), jolla ei ollut laulajan mainetta. Työn lomassa tämä kuitenkin saneli toimeksiantajilleen runot Taivaan taonnasta, Väinämöisen polvenhaavasta sekä Lemminkäisen virren ja Kalevanpojan koston. Varahvontan runot eivät ole pitkiä, mutta todistavat hyvästä rytmikorvasta. Runonsa Varahvontta kertoi oppineensa isältään. Kirjassa Pekka Laaksonen (toim.), I.K. Inha 1894, Valokuvaaja Vienan Karjalassa, SKS 1990, on kerrottu enemmän Varahvontasta ja hänen toiminnastaan perinteenkerääjien apurina.

Karjalainen kirjasi myös joukottain (Outakka Lesosen lapsenlapsen) Vihtoora Lesosen (Viktor Matvejev Lezhev) muotokauniita, loogisia ja hämmästyttävän pitkiä ja täyteläisiä runoja, yhteensä 1483 säettä. Karjalainen oli ensin innossaan, kun Vihtoora ”laski kun rullalta”, kunnes kävi ilmi, että lukutaidoton Vihtoora oli oppinut runonsa muutama vuosikymmen aiemmin painetusta Kalevalasta! Lähteitä: Karjalan laulajat 1968, Pöllä 1995, Sari Heimosen tekemät sukututkimukset. Kts lisää arkistolähteistä kerättyä tietoa Lesosten sukuseuran sivustolta historia sivulta.

Lesosen suvun liikanimiä ovat olleet: Outokkainen, Tanilainen, Savinainen, Juakkonen, Levanen, Napsu, Njäppy, Vatsunen ja Poavilainen. Vuonna 1890 Lesosia asui Kivijärvellä 181 henkeä, Latvajärvellä 94, Ponkalahdessa 22, Venehjärvellä 174, Jyvälahdessa 5, Hämeenkylässä 14, Kostamuksessa 13, Nilmalahdessa 13, Niskajärvellä 6.

Allaolevien linkkien takana on paljon muistitietoon perustuvaa Lesosen suvusta, jotka ovat osoittautuneet tutkimusteni myötä monilta osin virheelliseksi. Suosittelemme suhtautumaan kirjalähteiden antamaan informaatioon varovaisesti ja tutkimaan sukua alkuperäislähteistä.  Sari Heimonen

Lesosten sukua KSS:n Sampo tietokannassa

Lesojev sukua KSS:n Sampo tietokannassa

LEVANEN. Todennäköisesti johdettu ortodoksisesta ristimänimestä Leva, Levo, ven. Lev. Nimi tavataan Kivijärvellä 1762 (1718). Lähde: Pöllä 1995.

Levaset Kivijärvellä olivat alkuaan Lesosia, nimi Levanen tuli tämän haaran kanta-isän etunimestä Leonteij, jota ilmeisesti saatettiin kutsua lempinimellä Leva. Kts Lesonen. Eräs Lipkin suvun haara Vuokkiniemessä olivat Levasia, kanta-isästä Leonteij.  Lähde: Sari Heimonen

LIPPONEN, LIPKIN. Lipponen oli yleinen nimi jo 1500-luvulla Savossa että Karjalassakin. Kainuuseen nimi ilmestyi 1570-luvulla ja 1679 siellä oli heitä 5 ruokakuntaa. Vienassa nimi tavataan 1700-luvulta lähtien, mahdollisesti kuitenkin jo 1679, jolloin yksi Lippojevin ruokakunta asui Repolan Kolvasjärvellä, vastapäätä Kuhmoa. 1800-luvun lopulla Lipposista oli tullut Vuokkiniemen toiseksi suurin suku. Muoto Lipkin lienee venäläisten viranomaisten muunnelma sukunimestä ja siihen sisältyy venäjän kielen pienikokoista lehmusta tarkoittava sana lipka. Lähde: Pöllä 1995. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä 2 ruokakuntaa Lipkineitä, jakautuen 5 perheeseen, yht. 18 henkeä. Lähde: Toivonen 2002. Savokarjalainen nimi Lipponen esiintyy Kainuussa 1584 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Kolme Filipinpoikaa (Filipov)  asuivat Vuokkiniemessä 1678, jotka ovat osoittautuneet Lipkinien suvun kantaperheeksi, suku Lipkin on siis saanut nimensä esi-isästään Filipistä. Venehjärven Lipkin suvun kanta-isä on Sofron Ivanov, joka muutti Vuokkiniemeltä Venehjärvelle. Tästä on maininta vuoden 1763 veroreviisiossa Vuokkiniemessä.  Rukajärven pogostan Kolvazjärvellä asui v. 1678 Lipposia – Foma Ivanov Lippoev. Lipkineitä asui myös runsaasti Keynäsjärvellä, jonka vuoksi voisi ajatella sen nimenomaan olleen Lipkinien kotikylä.  Lipkineitä asui myös Lapukassa, jonne heitä muutti Keynäsjärveltä noin 1780 luvulla. Vuonna 1890 heitä asu Keynäsjärvellä jopa 91 henkeä, Venehjärvellä 49 ja Vuokkiniemessä 30. Tsenassa 14.  Lähde: Sari Heimonen

Lipkin sukua KSS:n Sampo tietokannassa

LOGINOV, LOGINOFF, SEPPÄNEN. Seppäset eli Loginovit (Loginoffit) asuttivat Vuokkiniemen Sepänniemen (Sepäntermän) kylänosaa. Lähde: Virtaranta 1978. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä yksi ruokakunta Loginoveja, jakautuen kahteen perheeseen, yht. 8 henkeä. Lähde: Toivonen 2002. Savokarjalainen nimi Seppänen esiintyy Kainuussa 1580 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Loginov suku Vuokkiniemessä on pieni v. 1900 rippikirjoissa. Todennäköisesti Loginov sukunimi on saanut alkunsa Logina nimisestä miehestä. Suvun alkuperäinen sukunimi ei toistaiseksi ole tiedossa. Seppänen nimi on tullut suvulle ilmeisesti asuinpaikasta Sepänniemi, joka on taas puolestaan saanut nimensä siitä, että siellä oli sepän paja, Lähde: Sari Heimonen

LUKKANEN. Nimi tavataan Ponkalahdella 1762. Lähde: Pöllä 1995.

Lukkanen sukunimi on tullut Luka nimisestä kanta-isästä.  Ponkalahdessa asui v. 1866 Feodor Lukanov Prokopjev – jonka jälkeläisiä kutsutiin epävirallisella nimellä Lukkanen. Kts. Prokopjev suku.  Lähde:  Sari Heimonen

MAKSIMAINEN. Nimi tavataan Tsenassa 1786. Lähde: Pöllä 1995.

Sukunimi  Maksimainen on lähtöisin todennäköisesti miehestä, jonka nimi on ollut Maksim. Akonlahdessa asui myös Maksimoveja. Lähde: Sari Heimonen

MALINEN, MALEJEV, MALIKIN. Maliset (Malajev) mainittiin 1679 Vuonnisen valvontakirjassa. 1872 oli Malisia 13 talon asukkaina Vuonnisessa (niihin aikoihin oli kylässä yhteensä 55 taloa). Lähde: Pöllä 1995. Timo Malinen oli 1911 tunnettu karhunkaatajana. Lähde: Kansi 1989. Savokarjalainen nimi Malinen esiintyy Kainuussa 1605 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Vuoden 1678 veroreviisiossa Vuonnisessa asui Larka Ivanov Mallejev ja hänen poikansa Pimen. Lähde: Sari Heimonen

MARKKEINEN. Nimi on tavattu Vuonnisissa 1679 ja on johdos karjalaisesta ristimänimestä Mark eli Markke. Lähde: Pöllä 1995.

MARTTINEN, MARTYNOV, MARTYNOFF. Nimi tavattiin Kivijärvellä 1762 (1718). Lähde: Pöllä 1995. Marttisten suullinen perimätieto kertoo, että suku olisi tullut Suomesta Pielavedeltä. Paikan tai kylän nimi olisi ollut Kaura-aho. Lähde: S. Vuoristo 1992.  Marttisia asui 1800-luvulla kirkonkylän lisäksi Kivijärvellä.

Marttisten perimätiedoissa Malahvie Marttinen (Malafeij Ignatiev Martynov) on erheellisesti kerrottu olleen kanta-isän Martin poika. Kivijärven kylän vuoden 1763 ja vuoden 1782 veroreviisiokirjoista, sekä Vienan metrikkakirjoista kuitenkin selviää, että Malahvie oli kanta-isän Martin pojan pojan poika.  Martin Ivanov on suvun kanta-isä, joka asui v. 1763 Paanajärven Uhtualla.  Lähde: Sari Heimonen

Kivijärven Marttisia KSS:n Sampo tietokannassa

MATTINEN, MATVEJEV, MATWEJEFF. Vuokkiniemen kirkonkylässä asui 1850 2 ruokakuntaa Matvejeviä, jakaantuen 3 perheeseen, yht. 13 henkeä. Lähde: Toivonen 2002. Ylä-Kuitin rannalla, ihan kylän keskustassa on Mattisenranta.

MELENTJEV. Melentjev sukua asui 1900 luvun alussa Kontokin seudulla. Osa ottivat sukunimekseen Omenainen.  Vuoden 1678 veroreviisiossa Akonlahdessa asui Rotka Maksimov, jonka lapsen lapsi on nimeltään Ivasko Melentjev. Paanajärven Uhtuallakin asui v. 1678 Stepan Dmitriev Melentjev sekä hänen veljensä Ivan. Voi olla, että kaikki Melentjev nimiset eivät ole samasta kanta-isästä, sillä sukunimi on syntynyt Melenteij nimisestä miehestä. Lähde: Sari Heimonen

Kontokin Melentjevejä KSS:n Sampo tietokannassa

MIHHEIJEFF, MIHHEIJEV. Nimi esiintyy Vuokkiniemen alueella 1679 ja on ortodoksisen ristimä- tai sukunimien murteellinen muunnelmia. Lähde: Pöllä 1995.

MIKKOJEFF, MIKKOJEV. Nimi on palautettavissa muotoon Mikkonen. Sitä esiintyy 1500-luvulta lähtien eri puolilla Suomen Karjalaa, Savossa ja Kainuussa, joten Vuokkiniemen alueella vuodesta 1679 lähtien tavatun suvun tausta jää epäselväksi. Lähde: Pöllä 1995. Savokarjalainen nimi Mikkonen esiintyy Kainuussa 1555 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

MITTOJEV, MITTOJOFF. Mittojoff-nimi tavataan Vuokkiniemen alueella 1679. 1800-luvun perimätieto muisti Mittojoffin suvun kantaisäksi Mikko- nimisen suomalaisen. Sukunimelle löytyy äänteellisesti läheinen, mutta muistitiedon kanssa ristiriidassa oleva vastine Suistamolta, josta mainitaan vuonna 1631 Ondruska Miteioff. Lähde: Pöllä 1995. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä 2 ruokakuntaa Mittojev-nimisiä ihmisiä, jakaantuen 6 perheeseen, yht. 25 henkilöä. Lähde: Toivonen 2002.

MOISSEINEN, MOISSEIJEV, MOISSEIJEFF. Nimi tavataan Latvajärvellä 1762 (1679). Lähde: Pöllä 1995. Pohjalaisnimi Moisanen esiintyy Kainuussa 1605 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Latvajärvellä asui 1700-1800 luvun vaihteessa Spriridon Pimenov, jolla oli poika Moisseij sn. 1800. Tämä suku on tutkimuksissani osoittautunut Agoeveiksi.  Sukunimi Moiseijev on siis miehen nimestä Moiseij. Kts. Ahonen. Moisejev sukua asui myös Pohjois-Vienassa Kiimasvaaralla. Kun sukunimi on alkanut Moiseij nimisestä miehestä ei välttämättä kaikki Moisejevit ole saman kanta-isän jälkeläisiä.  Lähde: Sari Heimonen

MÄKELÄINEN, MÄKELÄ, MJÄKELÄEV, MJAKELAEV. Vuokkiniemen alueella esiintyy nimi 1679. 1870-luvun perimätieto muisti Mäkeläisten saapuneen Vuokkiniemeen rajan takaa, Vuokilta. Mäkeläisiä asui Kainuussa jo 1500-luvulla; Vuokissa Mäkeläisen ruokakunta esiintyy ainakin vuonna 1695. Lähde: Pöllä 1995. Savolaiskarjalainen nimi Mäkeläinen esiintyy Kainuussa 1563 alkaen. Lähde: Läntinen 1994. Vienassa suvun nimi kirjoitetaan muotoon Mjakelaev, sukua on Vuonnisessa v. 1678. Ilmeisesti suku muutti Vuonnisesta Keynäsjärvelle. Suvun perimätiedoissa on, että suku olisi Suomesta, ehkä Muhokselta. Sari Heimonen

Vaikka Vuokkiniemen kirkonkylä ei koskaan ollut laulukylän maineessa, oli kansanrunouden keräilijä Sakari Topeliuksen Pohjanmaalla laulattama Olli Mäkeläini, tai Mehvoni Onuhrie, kotoisin sieltä. Olli lauloi Topeliukselle seitsemään katkelmaa, joista kaksi oli loitsuja. ”Loihtimiseksi” otsikoimansa ”Kerskaussanat” Topelius julkaisi Vanhojen Runojen kolmannessa osassa vuonna 1826. Lähde: Karjalan laulajat 1968.

NAUMANEN, NAUMOV sukunimi todennäköisesti alkanut Naum nimisestä miehestä. Suku asui Akonlahdessa. Varhaisin tiedossa oleva Naumov niminen oli Jakov s.n. 1810. Joissain tutkimuksissa on sekaantunut kaksi Jakov nimistä miestä Akonlahdessa. Tutkimuksissani kuitenkin on ilmennyt, että samaan aikaan Akonlahdessa elivät sekä Jakov Bogdanov (Ahtonen) ja Jakov Naumov. Lähde: Sari Heimonen

NIKUTJEV, NYKÄNEN sukua asui eniten Akonlahdessa. Perimätiedossa on, että olisivat tulleet Suomesta Pohjois-Karjalasta Vienaan. Sari Heimonen

Nikutjev sukua löytyy täältä 

OLLIKAINEN. Nimi esiintyy Ponkalahdella 1762. Lähde: Pöllä 1995. Savolaiskarjalainen nimi Ollikainen esiintyy Kainuussa 1555 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Nimen taustalla voi olla Aljeg miehen etunimi. Aljeg nimen muunnelma on karjalassa Ollikka. Pirttilahden ja Ponkalahden Antipinit olivat Ollikaisia. Lähde: Denis Kuzmin

OMENAINEN, KTS MELENTJEV.

Akonlahden Lytän Omenaisia KSS:n Sampo tietokannassa

OUTOKKAINEN. Nimi esiintyy Kivijärvellä 1762 (1718).  Lähde: Pöllä 1995.

Suvun haaran lisänimi, joka tullut sukuhaaran kantaisästä Evdokim nimestä Kivijärvellä. Alkuaan Lesosia. Kts Lesonen.  Sukunimi ei voi esiintyä v. 1762 veroreviisiokirjoissa, sillä siinä ei ole kenellekään mainittu sukunimeä/lisänimeä.  Myös Akonlahdella oli Outokkainen nimi, todennäköisesti Evdokim Dobrin kanta-isänä. Lähde: Sari Heimonen 2015.

PAULAJEFF. Nimi esiintyy Vuokkiniemen alueella 1679. Lähde: Pöllä 1995. Pöllä kertoo Tuulen jäljillä no 77-78 s. 38, että Paulajeff nimi on tallennettu kyläläisiltä.

PAVLOV. Vuokkiniemen kirkonkylässä asui 1850 yksi Pavlov-niminen perhe, yht. 3 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

Pavlov suvun alkuperä löytyy Pavel nimisestä kanta-isästä. Lähde:Sari Heimonen

PEKSUJEFF, PEKSUJEV, PÖKSYNEN. Suvun mahdollisesti alkuperäinen nimi oli Kärkkäinen, josta erään haaran lisänimi oli Pöksy (-Kärkkäinen). Vuonna 1541 asui Juvalla kuusi Pöksysen ruokakuntaa, mutta 1562 enää viisi; samana vuonna ilmestyi nimi Tavinsalmen hallintopitäjään (nyk. Kuopion ympäristö), johon Kiuruvesikin sijoittui. Pöksyset tulivat Vienaan ennen vuotta 1679, jolloin Kostamuksessa mainitaan Peksojevin ruokakunta. Kostamuksen rinnakkaisnimi 1885 oli Peksinja-Nemi, Pöksyniemi, joten he on olivat kylän kantasuku. 1880-luvulla kerätyn muistitiedon mukaan olivat Pöksyset Kiuruvedeltä. Lähteet: Paikkala 1987, Pöllä 1995. 1900-luvulla saadun muistitiedon mukaan asuttivat varassotien jälkeen Kostamuksen alueen kolme Suomesta tullutta sukua: Pöksyset, Ruhaset (Ryhäset) ja Vataset. Lähde: Virtaranta 1978. Nimi Pöksynen esiintyi Kainuussa 1555 ja 1573 (Vuottolahti). Lähde: Läntinen 1994.

Vuonna 1678 asui Kostamuksessa kaksi veljestä Petr ja Eremeij Semenov Pekshojevit sekä Eremeijn poika Jushko. Lähde: Sari Heimonen

Kontokin ja Kostamuksen Peksujeveja KSS:n Sampo tietokannassa

PERTTUNEN, PERTUJEV. Nimi esiintyy Latvajärvellä 1762 (1679) ja Kivijärvellä 1762 (1718). Lähde: Pollä 1995. Vuokkiniemen piiriin kuuluvassa Latvajärven kylässä elivät Perttusen suvun tunnetut runonlaulajat, joista kuuluisin ja arvostetuin oli mm. Elias Lönnrotin vajaan kolmen päivän ajan laulattama Arhippa Perttunen (Arhip Ivanov Pertujev, s.n. 1762-7.12.1841). Vanhan Kalevalan vienalaissäkeistä neljänneksen on arvioitu olevan Arhipan laulamia. Myös hänen pojaltaan Miihkali Perttuselta (Mihail Arhipov Pertujev, n. 1815 – 3.9.1899) kerättiin vuosina 1871-94 yhteensä 81 runoa (n. 4000 säettä) hänen jo sokeuduttua vuonna 1866. Arhippa kertoi Lönnrotille oppineensa parhaat runot monta vuotta sitten isältään ”Suurelta Iivanalta”, joka joutui lähtemään armeijaan Arhipan ollessa 7-vuotias. Arhippa lisäsi vielä: ”Jospa silloin joku, kuten nyt, olisi etsinyt runoja, ei hän kahdessa viikossa olisi ehtinyt panna kirjaan edes sitä, minkä isäni yksinänsä osasi”. Suvusta tunnetaan useita muitakin muinaisrunojen taitajia ja Boreniuksen saaman käsityksen mukaan Arhippa Perttusen vanhin poika Matti Perttunen (Matfeij Arhipov Pertujev, n. 1788-6.7.1853) oli ollut suurempi runonlaulaja kuin nuorin veljensä Miihkali Perttunen.

Miihkali Perttunen kertoi Boreniukselle vuonna 1871, että hänen sukunsa saapui Latvajärvelle 4-5 sukupolvea aikaisemmin ja Tatjana Perttunen, Miihkalin pojanpojan vaimo, että suku oli kotoisin Muhokselta ja ensimmäinen Latvajärven Perttunen oli sinne vävyksi tullut Juho (Johan, Ivan) Perttunen (eräs vienalaiskauppias Ivan Perttunen mainitaankin 1711 tulliluettelossa Kajaanin markkinoilla käyneenä). Juho Perttusen muutto Muhokselta Latvajärvelle on näin ollen saattanut tapahtua 1600-luvun loppupuolella. Suvun varhaisjuurista on kuitenkin ristiriitaisia tietoja, Perttuset olivat mahdollisesti Muhokselta tai Laatokan Karjalasta. Lähteitä: Arhippa Perttusesta ja hänen perheestään löytyy tietoja melko monista lähteistä.

Perttusen suvusta on tehty nyky vuosien varrella useita isälinjaisia DNA testejä, ja niiden mukaan Oulujoen (Muhoksen Laitasaaren) Perttuset ja Vienan Karjalan Perttuset eivät ole isälinjaltaan samaa sukua. Testejä on yhteensä 5 kpl (2 Latvajärven Perttusista, 3 Oulujoen Perttusista). Vienan Perttusten lähtöpaikka on Laatokan Karjala tai Karjalan kannas. Lisää suvun tutkimuksista voi lukea täältä. Lähde: Vienan Karjalan YDNA projekti, Sari Heimonen.

PETROV. Vuoden 1890 rippikirjassa esiintyvät Kontokin kunnan Kontokin kylän asukkaiden sukunimet ja niiden suomenkieliset vastineet: mm. Petrov 24 henkilöä. Lähde: Julku 1996.

Kontokin Petroveja KSS:n Sampo tietokannassa

PRILESHAJEFF. Nimi esiintyy Vuokkiniemen alueella 1679. Lähde: Pöllä 1995. Pöllä kertoo Tuulen jäljillä no 77-78 s. 38, että nimi on tallennettu kyläläisiltä.

Прилежа Prilesha sana tarkoittaa venäjänkielessä ahkeraa henkilöä. Voisiko tämä olla myös lisänimi? v. 1678 veroreviisio kirjassa ei mainita tällaista sukunimeä. Lähde: Sari Heimonen

PROHOROV. Vuokkiniemellä asui 1850 yhdessä ruokakunnassa 2 Prohorov-nimistä perhettä, yht. 9 henkeä. Lähde: Toivonen 2002. Prohoroveja asui myös v. 1763 ja 1782 Vuokkiniemen kyläkuntaan kuuluvassa Kivijärvessä.

Sukunimi Prohorov on syntynyt miehen nimestä Prohor, Esim. Prohor Ivanov, jonka pojan jälkeläiset kirjattiin lisänimellä Prohorov Kivijärvellä. Hän on kuitenkin tarkemmissa tutkimuksissa osoittautunut alkuaan olevan Lesosia.  Vuoden 1763 veroreviisiossa Vuonnisessa asuneen Dorofeij Anissimovin pojan Iparin poika Prohor on kanta-isä Ajuolahden Prohoroveille R. Toivosen mukaan. Lähde: Sari Heimosen tekemät tutkimukset v. 1763, 1782 veroreviisiokirjat Kivijärvestä (- Prohor Ivanov)

Ponkalahden Prohoroveja KSS:n Sampo tietokannassa

PROKOPJEVPonkalahden Prokopjev suku on myös käyttänyt sukunimeä Lukkanen. Ilmeisesti Prokopjev suku sai nimensä  Prokopij Ivanov Kieleväisen Vuonnisessa, mukaan. Eli siis myös tämä suku on samaa Vuonnisesta lähtenyttä Kieleväisen sukua kuin Galaktionovit, Ivanovit ja Gavrilovit Ponkalahdessa. Lukkasen suvun kantaisä on Luka Ivanov Kieleväinen sn. 1782. Lähde: Sari Heimonen

REMSU, REMSUNEN, REMPSU, REMŠUJEV, REMSUJEFF. Perimätieto 1800-luvulla muisti Remsu -suvun kantaisän tulleen Vienaan Pohjois-Pohjanmaan Limingasta. Remsu-nimeä ei tavata Limingalla, mutta sen sijaan siellä 1548 verokirjassa mainitaan nimi Kramsu, joka 1570 ja 1654 kirjoitettiin muotoon Krampsu. Luukon alasatakuntalais-peräiseksi ja Vahtolan eteläpohjalaiseksi otaksuma nimi Kramsu/Krampsu saattoi kansanomaisessa kielenkäytössä menettää alkukonsonanttinsa. Matka Pohjanmaalta Vienaan on saattanut kulkea Kainuun kautta, sillä 1605 veroluettelossa mainitaan siellä (Uura) asuneen Remsuisen ruokakunta, joka ei kuitenkaan enää mainita 1626 veroluettelossa. Hyrynsalmen Luvankylän tienoilta tallennetut paikannimet Rempsunlampi, Remsunsuo ja Rempsu -niminen metsämaisema saattavat olla muisto suvun asuinalueen sijainnista Kainuussa. Vuonna 1679 Vuokkiniemen kylän yhdeksässä talossa laskettiin asuvan 22 aikuista miestä ja 8 alaikäistä poikaa. Isäntien joukossa oli lautamies (tselovalnik) Iakunka Pavlov Remšujev. Tämä viittaa sukukunnan pidempiaikaiseen eloon seudulla, sillä uusi tulokas tuskin olisi saavuttanut lautamiehen asemaa. Iakunkalla oli kolme poikaa: Petr, Semen ja Nikita. Nikitalla oli poika Jakov Nikitin, joka toimi Vuokkiniemen kylänvanhimpana ainakin 1719-20.

Remsu-nimeä tavataan myös Uhtualla 1679, Kivijärvellä 1762 (1718), Ponkalahdella 1762 ja Tollonjoella 1786. Vuonna 1762 (1679) asui Akonlahdella suku Remsonen, joka todennäköisesti oli Vuokkiniemeltä. Vuokkiniemellä asui 1782 ainakin 5 perhettä Remsujevejä. Vuoden 1850 väestönlaskentatietojen mukaan Vuokkiniemen 50 ruokakunnassa tai talossa asui 460 henkilöä. Näistä oli Remsujevejä 142 henkeä, jakaantuen 14 ruokakuntaan ja 29 perheeseen.

Remsun suku kasvatti myös runonlaulajia. Lukki Iivanantytär Remsunen, joka oli avioitunut Venehjärvelle, opetti runonsa tyttärelle Hoto Lesonille. K. Karjalainen tapasi 1894 tollonjokilaisen Okahvie Matvenna Remsujeffin, jolta kolme vuosikymmentä myöhemmin Marttini kirjoitti Kajaanissa muistiin loitsuja ja taikoja. Anni Bogdanoff muutti naimisiin Uhtualle, mutta oli syntyisin Remsujeffejä Tollonjoelta. Hänen isänsä oli ollut taitava laulaja ja ilmeisesti oli osa Annin runoista tältä opittuja. Anni lauloi Kalevala-aiheista, mutta myös muuta epiikkaa, häävirsiä, kehtolauluja, lastenrunoja, työlauluja, loitsuja. Kemppainen ja Salminen kirjoittivat Annilta 1910-luvulla kaikkiaan satakunta runoa ja loitsua. Hienon keräystyön teki Pertti Virtaranta, joka 1950-luvulla äänitti mm. Ruotsiin muuttaneita tollonjokelaisia serkuksia Mari Remsua ja Iro Remsua. Mari (1893-1979) on esittänyt mm. itkuja, Iro (1879-1971) muinaisrunoja, esim. Luojan virren ja Kuolon sanomat. Molempien muistoja on kirjattu Virtarannan kirjaan Vienan kansa muistelee (1958). Lähteitä: Borenius 1879, Keränen 1986, Luukko 1954, Läntinen 1994,Pirinen 1982, Pöllä 1995, Räisänen 1982, Toivonen 2002, Vahtola 1977, Virtaranta 1958, Karjalan laulajat 1968.

Lue myös laajempi artikkeli ”Remsut – Vuokkiniemen valtasuku”

Vuoden 1678  veroreviisiossa on Vuokkiniemessä Iakunka (Jakov) Pavlov Remsujevilla oli kolme poikaa Petr, Nikita ja Fomka.  Nikitalla oli vuoden 1762/63 veroreviision mukaan ainakin kaksi poika Jakov joka oli lautamies – kuoli 1756  sekä Semjon, joka muutti Latvajärvelle viimeisimmän reviision jälkeen eli vuoden 1745 jälkeen eikä asunut enää Vuokkiniemessä v. 1762/63 reviision aikana. Todennäköisesti Vuokkiniemessä asuneet  Potap Jakovlev, Ivan Nikitin, Rodion Nikitin saattoivat myöskin olla Remsuja.   Akonlahdessa asui v. 1678 Vaska Jakovlev Remsujev, joka todennäköisesti samoja,  kuin Vuokkiniemen Remsut. Viimeistään v. 1811 Vuokkiniemeltä muutti Paanajärven Uhtualle Tihanovin vävyksi Ivan Potapov Remsujev. Hänestä alkaa sitten Uhtuan Remsujevien suku.  Lähde Sari Heimonen

Remsujev sukua KSS:n Sampo tietokannassa

RETTIJEV. Suku tullut Kivijärvelle 1762 (1718) mennessä, muistitiedon mukaan Kainuusta ensin Vuokkiniemelle, josta se myöhemmin siirtyi Kivijärvelle. Kuittijärvien tienoilla 1597 asuneiden ”kastettujen ja kastamattomien lappalaisten” joukossa mainitaan eräs Stepanko Rettij. On mahdollista, että Rettij-nimisiä henkilöitä siirtyi 1600-luvulla Kainuuseen ja sieltä myöhemmin takaisin Vienaan. Nimi ei kuitenkaan varmista asiaa, sillä se on todennäköisesti alkujaan Rättö(nen), Räty. Näistä nimistä löytyy varhaisia merkintöjä Karjalasta Pohjanmaalle, esim. nimestä Rättö 1500-luvun Viipurin Karjalasta ja Savosta, Rättönen ja Räty Sortavalasta ja Pielisjärveltä 1600-luvun alkupuolella sekä Räty ja Rätty Pohjois-Pohjanmaalta 1500-luvun lopulta lähtien. Vienan Rettijev-suku on mahdollisesti johdettavissa Sotkamoon 1618-26 tulleesta Rätypää ruokakunnasta. Sotkamon Rätypäät olivat ehkä Vienasta (kts. yllä) tai muualta Suomesta. Kolmas, joskin vähemmän todennäköinen, vaihtoehto on, että Rätypäät olivat Kuolan linnakkeen tienoilta, jossa 1608-11 mainitaan nimi Rettejev.

Vuokkiniemen kirkonkylässä asui 1850 7 ruokakuntaa Rettijevejä, jakaantuen 18 perheeseen, yht. 78 henkeä.

Kivijärveltä kotoisin ollut Outi Rettijeff asui Vuokkiniemellä. Hän esitti ensin Boreniukselle 1872 Kuolon sanomat, seuraavana vuonna Genetzille 270-säkeisen Lemminkäisen virren ja Sisaren turmeluksen. Häävirret oli kuitenkin Outin bravuuri, ne olivat käyttörunoutta, tarpeellisiksi koettuja, alituisen toiston kautta mieleen uurtuvia. Tollonjoelta oli Väinö Kaukosen 1940-luvulla haastattelema 75-vuotias Onuhrie Rettijeff. Onuhrie taisi Polvenhaavan, Vipusen runoa, Lemminkäisen virren, Luojan virren, runot Lunastettavasta neidosta, Meren kosijoista ja Vedenkantaja-Annista. Lähde: Pöllä 1995, Toivonen 2002, Karjalan laulajat 1968.

Rettijev suvussa on ollut käytössä liikanimi Korppi. Lähde: Sari Heimonen

RIIKONEN. Vuokkiniemen alueella tavataan nimi 1679 ja se on ortodoksisen ristimänimien muunnelma. Lähde: Pöllä 1995. Savokarjalainen nimi Riikonen esiintyy Kainuussa 1580 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Riikonen nimi on lisänimi, eli alkuaan jostain Grigorij nimisestä kanta-isästä. Kuulunee johonkin vuokkiniemeläiseen vanhaan sukuun alkuaan. Todennäköisesti ei siis ole mitään yhteyttä savokarjalaisiin Riikosiin.  Lähde: Sari Heimonen

RUHANEN, RUHONI, RUGOJEV. 1900-luvulla saadun muistitiedon mukaan asuttivat Kostamuksen alueen varassotien jälkeen kolme Suomesta tullutta sukua: Pöksyset, Ruhaset ( Ruhoni, Rugojev) ja Vataset. Lähde: Virtaranta 1978. Vuoden 1694 henkikirjojen mukaan asui Iisalmessa silloin 7 Ryhästen ruokakuntaa. Ehkä juuri sieltä siirtyi 1700-luvun alussa Ryhäsiä Kostamukseen, jossa 1866 asui neljä perhettä Ryhäsiä, yhteensä 19 henkilöä. Vienan-suvun vanhimpia nimeltä tunnettuja jäseniä olivat 1720- tai 1730-luvulla syntynyt Jegor Gerasimov Rugojev ja hänen mahdollinen veli Spiridon Rugojev. Lähde: Paajaste 2003.

Suvun alkuperäinen sukunimi on Ruhoni eli Ruhonen. Sen todisteena ovat mm. paikannimet: Ruhol’anniemi, Ruhol’ansalmi ja Ruhol’ansuari. Lähde: Denis Kuzmin

Kostamuksen Rujojeveja KSS:n Sampo tietokannassa

SAAVINEN. Vuoden 1890 rippikirjassa esiintyvät Kontokin kunnan Saarijärven kylän asukkaiden sukunimet ja niiden suomenkieliset vastineet, mm. Savin 16 henkilöä.

Saavinen sukuiset ovat yleensä Vienassa alkaneet Savva nimisestä kanta-isästä.  Myös Pistojärvellä asui Saavisia. Lähde: Sari Heimonen

Kontokin Saarijärven Saavisia KSS:n Sampo tietokannassa

SAKKUNEN. Nimi tavataan Latvajärvellä 1762 (1679). Lähde: Pöllä 1995.

SALLINEN, SALLIJEV, TSALLEJEV. Vuoden 1890 rippikirjassa esiintyvät Kontokin kunnan Kontokin kylän asukkaiden sukunimet ja niiden suomenkieliset vastineet: mm. Sallijev/Sallinen 68 henkilöä.

Vuoden 1678 veroreviisiossa Akonlahdessa asui Ivaska Tsallejev, joka kuitenkin on kuollut.  Myöskin samaan aikaan Miinoassa asui kolme Tsallujevin perhettä. Vuoden 1733-40 ainana ilmaantui venäläinen Wasilius Miihkailinpoika Sallinen Muhoksen Sotkajärven Vimparin taloon. Voi mahdollisesti olla lähtöisin juuri Akonlahdelta. Lähde: Sari Heimonen

Kontokin Sallijev KSS:n Sampo tietokannassa

Kontokin Sallisia KSS:n Sampo tietokannassa

SAVINAINEN. Savinaisia asui myös Vuokkiniemen kyläkuntaan kuuluneessa Kivijärvessä.  Savinaiset asuivat Kivijärvessä neljä polvikuntua taaksepäin, niistä ovat polveutuneet Lesoset ja Juakkoset (=myös Lesosia). Kanta-isä Savva, josta lisänimi Savinainen. Suku lähtöisin Venehjärvestä.  Lähde: S.Vuoristo 1992, Sari Heimosen tekemät sukututkimukset Lesosen suvusta. Savinaisia oli ilmeisesti toinenkin suku Kivijärvessä.Toinen vanha suku, jonka tiedetään Kivijärvessä eläneen on Savinaiset eli Savinat. Nämä olivat Suomesta tulleita siirtolaisia ja Suomeen he myös myöhemmin palasivakin muistitiedon mukaan Multialle. Lähde: S. Vuoristo 1992. Kivijärvessä v. 1763 merkitty Anton Savin (ikä v. 1763 on 65 vuotta) sekä Foma Savin (ikä v. 1763 on 66 vuotta) – Lesosia ja sitten on Savin Ivanov (ikä v. 1745 on 16 vuotta, ei enää v. 1763 reviisiossa)- todennäköisesti tämä suku on Multialle muuttaneiden kanta-isä. Lähde: v. 1763 veroreviisiokirja Kivijärvestä, Sari Heimonen

SEMENOV. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä yksi Semenov-niminen perhe, yht. 4 henkeä. Lähde: Toivonen 2002. (Simanainen?).

SIMANAINEN. Nimi tavataan Ponkalahdella 1762. Lähde: Pöllä 1995.

SIPPONEN. Nimi on tavattu Vuokkiniemen alueelta 1679 alkaen. Juveliuksen vuonna 1886 tallentaman muistitiedon mukaan olivat Sipposet tulleet Pohjois-Savon Iisalmesta, jossa ainakin kuluvalla vuosisadalla esintyy sukunimeä Sippolainen. Vuonna 1694 Iisalmen naapuripitäjästä Kuopiosta on kirjattu kaksi Sipposen ruokakuntaa. Lähde: Pöllä 1995. Pöllä kertoo Tuulen jäljillä no 77-78 s.38, että Sipponen nimi on tallennettu kyläläisiltä.

SPIIREI. Nimi on tavattu Vuokkiniemen alueelta 1679. Vuokkiniemen kirkonkylästä 1800- ja 1900-luvulla mainituista kahdestakymmenestä suku- ja liikanimestä Kontratjew, Mihheijeff, Riikonen ja Spiirei ovat ortodoksisten ristimä- ja sukunimien murteellisia muunnelmia. Lähde: Pöllä 1995.

TABALIJEV. Sukua asunut aluksi Latvajärvessä, Feodor Talibajev, jonka pojat muuttivat Venehjärveen ja asuivat siellä v. 1782. Kun tiedetään että Venejärven valtasuvut olivat Lesosia ja Lipkineitä. Tabalijev nimeä ei esiinny myöhemmissä asiakirjoissa Venehjärvellä. Lähde: Vuoden 1782 veroreviisiokirja Venehjärvestä, Sari Heimonen

TABEJEVtämän nimistä sukua asui v. 1678 Latvajärvessä Vasili Savin Tabejev, myös Jyvälahdessa Mihail Pavlov Tabejev,  sekä Akonlahdessa asui jo tuolloin kuollut Ivan Tatbejev, Röhössä asui samaan aikaan Ivan Pavlov Tabejev kahden poikansa kanssa. Suomussalmen Vuokissa asui v. 1605 Paavo ja Matti Tapiot, jotka asuivat Vuokkijärven Kyllösen ja Pussilan talossa. Tapion suku häviää sieltä joksikin aikaa, kunnes palaavat takaisin Vuokin Pussilan taloon.  Todennäköisesti Tabejevin suku on alkuaan Suomussalmen Vuokista Tapio sukua. Lähde: Sari Heimonen

TEPPINEN. Teppinen lienee suvuttain periytyvä korkonimi. Vuokkiniemen Teppiset kuulunevat Mittojevin eli Mittojoffin sukuun, jonka juuret ovat Suomessa. Lähde: Tarkka 1999.

TEPPOLA. Nimi tavataan Latvajärvellä 1762 (1679). Vuonna 1886 kylässä käynyt Juvelius merkitsi muistiin Lesoljon (nähtävästi Lesosen) ja Teppolan muuttaneen Latvajärvelle Venehjärveltä. Karjalaisesta ristimänimestä Teppo (ven. Stepan) johdettu sn. Teppola on mahdollisesti syntynyt Vienassa, joten suvun lähtöaluetta ei ole mahdollista selvittää. Lähde: Pöllä 1995.

Teppola nimeä ei ole Venehjärvellä/Latvajärvellä lainkaan missään vaiheessa virallisena sukunimenä asiakirjoissa. Venehjärvellä kuitenkin asui myöhemmin Latvajärveltä muttaneet Tabalijevit, joten tässä voisi olla ehkä kyse heistä. Kts. Tabalijev. Sari Heimonen

TERVANEN, TERVASOV, TERVASOFF, TERVO. Nimi tavataan Vuonnisessa 1679. Boreniuksen mukaan vuonnislaiset Tervaset olisivat ”vanhoa Veneähtä”. Sukunimet Tervo ja Tervonen mainitaan 1500-1600-luvun asiakirjalähteissä kaikkialta Suomen Karjalasta, Savosta, Oulujärven ympäristöstä sekä Kemijokivarresta. Kainuuseen Tervosia saapui jo 1500-luvun lopulla. Osa heistä asui Oulujärven pohjoispuolella Jaalangassa. Vuoden 1673 maakirjassa Tervosia mainitaan asuneen myös Suomussalmen Kiannalla. Ruokakunnan päämiehestä on mainintoja myös vuosilta 1691 ja 1697, mutta vuosien 1703 ja 1710 veroluettelossa Tervosia ei enää mainita Suomussalmelta. Lähde: Pöllä 1995. Savokarjalainen nimi Tervo(nen) esiintyy Kainuussa 1563 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

TITOV. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä 3 ruokakuntaa Titoveja, jakaantuen 5 perheeseen, yht. 21 henkeä. Lähde: Toivonen 2002.

Titovien perimätiedossa on, että he olisivat Suomesta Mieslahden Tiittolasta. (KH 1968, 5)
Kuitenkin sukunimi saattanee olla myös syntynyt Tit nimisestä miehestä. Eräs Vuokkiniemen Titov suku alkaa Vuonnisesta Vuokkiniemeen muuttaneesta Fedoseij Vasiljev Borotkinista. Miksi suku myöhemmin käytti lisänimenään Titov, ei ole selvinnyt. Lähde: Denis Kuzmin & Sari Heimonen

TORVINEN, TORVIJEV. Nimi tavataan Latvajärvellä 1762 (1679). 1800-luvulla kylässä asuneille Torvisille löytyy vastine mm. Kainuusta, jossa asui samannimisiä ruokakuntia 1570-luvulta lähtien. Torvia ja Torvisia esiintyy jo vanhimmissa lähteissä eri puolilla Suomea. Lähde: Pöllä 1995. Vuonna 1850 asui Vuokkiniemen kirkonkylässä yhdessä riokakunnassa 3 perhettä Torvijevejä, yht. 10 henkeä. Lähde: Toivonen 2002. Savokarjalainen nimi Torvinen esiintyy Kainuussa 1569 alkaen. Lähde: Läntinen 1994.

Vuonna 1678 Vuokkiniemessä asui Tortshejev – niminen suku, joka on mahdollisesti Ajuolahdenkin Torvisten suvun alku. Lähde. Sari Heimonen

Torvinen sukua KSS:n Sampo tietokannassa

TSÄRKKÄINEN. Nimi tavataan Vuonnisessa 1679. Lähde: Pöllä 1995.

Tsärkkäinen – ei ole sukunimi vaan tulee lisänimeksi kylänosan Tsärkän mukaan, joka oli Ylä-Kuittijärven pohjoispäässä oleva hiekkainen harju. Lähde: Ritva Rajander-Juusti

VATANEN, VADOJEV, VADAJEV. Vatanen on vanha savo-karjalainen ortodoksinimi, joka on kirjattu 1500-luvulta lähtien myös esim. Kainuussa. Nimi Vadojev, Vatanen, esiintyy 1679 sekä Latvajärvellä että Kostamuksessa (Ignat Maksiminpoika Vadajev ja Ivan Maksiminpoika Vadajev). 1880-luvun Kostamuksen perinnetiedon mukaan olivat Vataset tulleet Iisalmelta. Iisalmi kuului Tavisalmen hallintopitäjän Savilahden neljännekseen, ja siellä mainittiin vuonna 1614 Vatasen ruokakunta. Lähde: Pöllä 1995. 1900-luvulla saadun muistitiedon mukaan asuttivat varassotien jälkeen Kostamuksen alueen kolme Suomesta tullutta sukua: Pöksyset, Ruhaset ja Vataset. Lähde: Virtaranta 1978. Savokarjalainen nimi Vatanen esiintyy Kainuussakin (1563 alkaen). Lähde: Läntinen 1994.

Vuonna 1678 Kostamuksessa asuivat Ignat Maksimov Vadajev sekä hänen veljensä Ivan Maksimov Vadaev. Latvajärvellä asui samaan aikaan kolme veljestä Valdojev nimellä, eli nämä ovat Valtasia, ei Vatasia. Lähde: Sari Heimonen

Vadajeveja KSS:n Sampo tietokannassa

Vatasia KSS:n Sampo tietokannassa

VALTANEN, VALDAJEV, VALDOJEV, VALDOEV. Sukua asui 1900 luvun alussa Kostamuksen alueella. Latvajärvellä asui v. 1678 Valdoevin sukukunta. Nilmalahden kylänvanhin eli stoarosta oli v. 1678 Valduev sekä siellä asui myös stoarostan poika Ivashko Sofronov Valduev perheineen. Lähde Sari Heimosen tutkimukset. Sukua asui myös myöhemmin Miinoassa sekä Ponkalahdessa. Kiitehenjärven eteläpäässä on Valtasenniemi. Lähde: Akonlahden arkea ja juhlaa kartta nro 136

Ponkalahden Valtosia KSS:n Sampo tietokannassa

VASARA(INEN), VASARAJEV, WASARAIJEFF, VAZARAJEV. Nimi tavataan Vuokkiniemen alueelta 1679. Sukunimestä Vasara(inen) on 1500-luvulta mainintoja Jääskestä, Muolasta ja Käkisalmesta. Toisaalta Vasara –nimisiä henkilöitä esiintyy vanhastaan Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa, vuonna 1687 Pudasjärvellä, 1722 Enontekiöllä ja 1816 Muoniossa. Ilomantsissa asui vuonna 1724 eräs Johan Wasarain ja 1767 syntyi Kuusamon luoteisosaan Vasaraperän kylä. Vuokkiniemen Vasaraisen suvun lähtöalue jää näin ollen selvittämättä. Vuokkiniemen kirkonkylässä asui 1850 yhdessä ruokakunnassa 4 perhettä Vasarajevejä, jakaantuen 4 perheeseen, yht. 15 henkilöä. 1907 laaditussa Ylä-Kuittijärven länsipuolitse kulkevan maantien rakentamista varten perustetun rahaston perustajajäsenten luettelossa mainitaan mm. kolme Wasaraijeff –nimistä henkilöä. Luettelossa ei ilmoiteta Wasaraijeff –suvun kotikylää, mutta Virtarannan kyläläisten haastattelujen pohjalta laaditussa luettelossa, johon on koottu Vuokkiniemen talojen nimet toista maailmansotaa edeltävältä ajalta, esiintyy mm. kaksi Vasaraisen taloa. Todennäköisesti Vasaraisen suku asui myös 1900-luvun vaihteessa Vuokkiniemellä. Lähde: Pöllä 1995, Toivonen 2002.

Vasaran suvun suullisen perinnetiedon mukaan he olisivat kotoisin Suomen Lapista. Suomen Lapissa Vasara on vanha saamelainen suku. Vienan DNA projektin tutkimusten mukaan Vuokkinimen Vazarajevit ja Kirillovit (=Kyyröset) polveutuvat samasta kanta-isästä. Tämä kanta-isä oli todennäköisesti Vasilij (s. noin 1685-90) Kts. Kyyrönen, Kirillov.  Vasarajev nimellä sukua jatkoi Prokopij Vasiljevin jälkeläiset, Kirill Vasiljevin veli. Lähde: Vienan Karjalan DNA projekti ja Sari Heimonen. Pöllä mainitsee eri kirjoissaan Jäherö nimien vuokkiniemeläisten sukujen joukkoon. Tuulen Jäljillä no 77-78 mukaan, ne ovat kyläläisten kertomia sukunimiä. Vuokkiniemen Jähero nimi on lisänimi esim.  Jäherön Juakko, joka oli sukuaan Vuokkiniemen Vasaroita. En löydänyt Jäherö nimeä vuoden 1678 veroveviisiosta Vuokkiniemen alueella, eikä sitä voikaan löytää, sillä se on vain lisänimi. Lähde: Sari Heimonen.

Lähteitä:

A.A. Borenius, Suom. Kirj. Seura, Kirjallisuusarkisto, Bor. II 47:57 (1879).
Iivo Härkönen, Rajantakaisen Karjalan kyläin luettelo. Itäinen vartio. Lukuja vanhasta Karjalasta (1920).
Kyösti Julku, Rajamailla III (1996)
Sirkka-Liisa Kansi (toim.), Ilmari Kiannon Vienan Karjala (1989).
Jorma Keränen, Kainuun historia I:2 (1986).
Pekka Laaksonen (toim.), I.K. Inha 1894, valokuvaaja Vienan Karjalassa (1990).
Armas Luukko, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia II (1954).
Aarre Läntinen, Kainuulaisia talonpoikaissukuja, Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja no. 44 (1999).
Pirjo Mikkonen – Sirkka Paikkala, Sukunimet (2000).
A.R. Niemi (julk.), Vienan läänin runonlaulajat ja tietäjät, Suomen kansan vanhat runot I:4 (1921).
Kai Paajaste, Kostamuksen Rugojevit eli Ryhäset, Karjalan Heimo no. 11-12/2003, s. 189 alk.
Sirkka Paikkala, Rahvaan nimenmuutoksista Itä-Suomessa, Sukuviesti no. 7/1987, 9-10/1987.
Kauko Pirinen, Savon historia II:1 (1982).
Matti Pöllä, Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset 1600-1800 -luvulla (1995).
Alpo Räisänen, Kainuun murteiden ja nimistön opas (1982).
Veijo Saloheimo, Itäsuomalaista liikkuvuutta 1600-luvulla, Savosta ja Viipurin-Karjalasta poismuuttaneita, Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja 46 (1933).
Lotta Tarkka, Smötkyn Riiko – mikrohistoriallinen keromus vienalaistietäjän elämästä ja runoudesta, Tuulen jäljillä, Kalevalaseuran vuosikirja 77-78 (1999).
Rudolf Toivonen, Vuokkiniemen kunta 150 vuotta sitten, Carelia-lehti, Nro 4/2002.
Jouko Vahtola, Liminkalaisten historiaa, Liminka 1477-1977, toim. Seija Korte (1977).
Pertti Virtaranta, Vienan kansa muistelee (1958).
Pertti Virtaranta, Vienan kyliä kiertämässä (1978).
Pertti Virtaranta, Väinö Kaukonen, Matti Kuusi, Leea Virtanen (toim.), Karjalan laulajat (1968).
Sakari Vuoristo, Iivo Marttinen, Vuokkiniemen kansanperinteen suurkerääjä SKS 1992

%d bloggers like this: