Avainsana-arkisto: Arhippa Perttunen

Vienan laulumua keräsi kirjallisuon harraštajie

Enšimmäini Runonlaulunmua Vienan Karjala -kirjallisušfestivali piettih 1. šulakuuta Vuokkiniemeššä. Festivali oli omissettu paikallisen runonlaulajan ta taitajan Miihkali Perttusen 200-vuotispäivällä. Še piettih Vuokkiniemi – šuomelais-ugrilaini kulttuurikylä 2017 -ohjelman rajoissa.

Yleisöä kirjallisuusfestivaaleilla Vuokkiniemessä. Kuva Vitaly Nikulin, linkietty Vkontaktesta.

Vuokkiniemi on vanha runokylä. Še šijoituu kaunehen Kuittijärven rannalla noin 50:n kilometrin piäššä Koštamukšešta. Tiälä Vuokkiniemen šeuvuilla vuosišatojen aikana muotouvuttih vienankarjalaisien kulttuuri, perintehet ta tavat.

Enšimmäini maininta Vuokkiniemeštä on 1679 vuuvvelta. Vuokkiniemen kirikönkylä on vuosišatojen mittah ollun läntisen Vienan Karjalan keškuštana.

Eikä šattumalta Elias Lönnrot šanon Vuokkiniemen kylyä ”runonlaulunmuakši”. Näillä šeutuvilla kehityttih karjalaisien elintavat ta perintehet. Tiä- lä elettih muajilman kuulusat runonlaulajat, kumpasilta Elias Lönnrot oli pannun talteh runolauluja. Šuurimman ošan niistä hiän käytti Kalevalua luaties’s’a. Juuri Vuokkiniemen pitäjäššä Arhippa Perttuselta kirjutettu Šampo-runo oli še kypinä, min vaikutukšella Elias Lönnrotin mieleššä šytty ideja luuvva yhtenäini eepossa.

Ideja järještyä kirjallisušfestivali Vienan Karjalan šyväimeššä šynty meilä jo ammuin. Koštamušta pietäh musiikkifestivalien kaupunkina, ka yhtänä merkittävyä kirjallisušfestivalie ei ole vielä järješšetty, kerto Koštamukšen piäkirjašton johtaja, festivalin järještäjä Natalja Borisenko.

RUNONLAULAJIEN PANOŠ KULTTUURIH

Runonlaulunmua Vienan Karjala -kirjallisušfestivali alko Vienan Karjalan kirjallisušperinnön šäilyttämisen proplemoja -kirjallisuškonferenššilla. Šen tarkotukšena oli vaihtua oppie ta šuunnitella tulijua ruatuo tällä alalla.

Vienan Karjala on pohatta kuulusista kirjailijista, kumpaset elettih šielä eri vuosina. Nikolai Jaakkolan, Juakko Rugojevin, Pekka Pertun, Antti Timosen, Nikolai Gippievin ta Ort’t’o Stepanovin teokšet tunnetah Venäjällä ta šen ulkopuolella.

Ka ennein kun Vienan Karjalašša šynnyttih XX vuosišuan tunnetut kirjailijat, Vuokkiniemen pitäjä oli kuulusa omilla runonlaulajilla. Šielä elettih šemmoset kuulusat runonlaulajat kun Arhippa Perttuni ta hänen poika Miihkali, Kieleväiset Vuassila, Ontrei ta Jyrki, Kettuset Jyrki ta Petri ta Lesoni Outukka.

Vielä 50–100 vuotta takaperin runoja laulettih hyvin monet. Ajat on muututtu. Runonlaulajien oša nykysen yhteiskunnan kehitykšeh on niin šuuri, jotta heijän nimet ta muistotiijot kuulutah miän kulttuurih.

Runonlaulajien panoš kulttuurih on niin šuuri, jotta äšen 200 vuuvven piäštä myö muissamma heijän nimie ta tahomma esittyä heitä nuorella šukupolvella, jotta nuoretki tykättäis, kunnivoittais ta piettäis arvošša kanšanrunoutta šekä muanmiehien tuotantuo ta luomistyötä, huomautti kirjallisuškonferenššin avajaisissa Koštamukšen kaupunkipiirin varajohtaja Olga Kerežina.

Markku Nieminen kirjallisuusfestivaaleilla Vuokkiniemessä. Kuva Vitaly Nikulin, linkitety Vkontaktesta.

SANTRA REMŠUJEVAN UARREHLIPAŠ

Yksi viimesistä vienankarjalaisista runonlaulajista oli Santra Remšujeva. Vuotena 2010 Santra mäni tuonilmasih, ka kerkisi jättyä muajilmalla kanšanrunouven erilaisie lajija. Hänen laulut, starinat, runot ta toiset tiijot eletäh ikusešti. Kirjallisuškonferenššissa Santra Remšujevan punukka Marija Remšujeva kerto ämmöh elämäštä ta roolista vanhan perintehen šäilyttäjänä.

Santra Remšujevan lauluja ta kertomukšie on tallennettu šatoja tuntija Juminkeko- šiätijön arhiivah. Santran kertomie starinoja on julkaistu monissa antologijoissa; hänen lauluista on luajittu cd-levy ta häneštä on valmissettu dokumenttielokuvie. Häntä on rikeneh kuultu kuin Karjalan, niin ni Šuomen radijošša ta nähty tv-ohjelmissa. Santran kera loppu yksi aikakauši. Hänen vertaista karjalaisen perintehentaitajua ei enämpi ole – eikä voi tulla, korošti Marija ta lisäsi: – Suali, jotta kenkänä vielä ei ole valmistan ämmöštä eri kirjua, kumpasen kanšien alla šais esittyä Santran uarrehlippahan kaikkie erivärisie lajija.

Šeuruavana konferenššissa esiinty Juminkeko-šiätijön piämieš Markku Nieminen. Hiän kerto Juminkeon toiminnašta karjalaisen kulttuuriperinnön šäilyttämiseššä, esitti Karjalaiset klassikot -šarjua. Pakinan lopušša Markku šano, jotta ajatuš luatie erikoini kirja Santra Remšujevašta on oikein mukava ta hyö ruvetah ruatamah tällä šuunnalla. Markku Niemistä ei šattumalta kiinnoštan tämä ideja, vet häntä voit šanuo Santra Remšujevan erinomasekši asientuntijakši. Nieminen nauhotti Santran lauluja ta starinoja melkein 30 vuotta ta niin tallenti tämän arvokkahan uartehiston tulijilla polvilla.

Kirjallisuškonferenššissa piettih pakinoja šamoin Miihkali ta Olga Stepanovit šekä Sever-aikakaušlehen piätoimittaja Jelena Pietiläinen. Natalja Borisenko kerto kirjašton roolista kanšalliskirjallisuon šäilyttämiseššä ta kehittämiseššä ta uušista työmuotoista paikallisie kirjailijie varoin.

Miihkali Perttusen patsaan luona lausuttiin runoja. Kuva Tatjana Dobrodeeva Petroskoi. Kuva linkitetty Vkontaktesta.

MIIHKALIN PAČČAHAN LUONA

Runonlaulunmua Vienan Karjala -kirjallisušfestivalin ohjelma jatku juhlakulkulla rumpujen kera Miihkali Perttusen paččahan luo.

Arhippa Perttusen poika Miihkali niise oli kuulusa runonlaulaja. Häntä šanotah ”Pohjois-Homeriksi”. Miihkalilta on tallennettu noin kolme ta puoli tuhatta rivie kalevalamittaista runoutta. Arhippa Perttusen šiätijö ašetetti Miihkalin paččahan vuotena 1991 Vuokkiniemen čärkällä Santra Remšujevan talon vaštapiätä.

Juhlaseremonijašša keräytynyillä kerrottih Miihkalin elämäštä, luvettih runoja, laulettih lauluja.

Illalla koštamukšelaiset lapšet esitettih Šampon takomini -kuklanäytelmä Kalevalaeepossan mukah. Ta šiitä alko kirjallisuon ta musiikin illačču ”Lahjakkahien yštävien piirissä”.

– Kirjallisušfestivalin avulla myö kiinitämmä huomijuo Vienan Karjalan kirjalliseh perintöh ta šen šäilyttämisen proplemoih. Toivomma, jotta šiitä tulou varšinaini kanšanjuhla, kumpasešša kuuluu runoja, musiikkie ta pakinoja karjalan, šuomen ta venäjän kielellä, korošti Natalja Borisenko toimehpivon lopušša.

Maikki Spitsina

Julkaistu Oma Mua lehden luvalla 5.4.2017 seuramme sivuilla (SH)

%d bloggers like this: